perjantai 17. tammikuuta 2020

Kellarinsiivoussoppaa

Ei ehkä KUULOSTA houkuttelevalta saati herkulliselta, mutta tänä viikonloppuna syömme miehen kanssa Kanttorilassa kellarinsiivoussoppaa. Siivosin minä sinne pakastinta ja kuiva-ainekaappiakin. Borssikeittoa siitä oli tarkoitus tulla ja niin tulikin. Idea lähti siitä, kun arkiasuntomme jääkaapissa oli päiväyksensä ohittanut kermaviili. Muistin, että pakastimessa on joulun jäljiltä juurestenkeittolientä, jonka olin suunnitellut käyttäväni johonkin keittoon. Nyt oli sen aika. Pakkasin liemipullot mukaamme pakastimesta, samoin vähän persiljaa, kesäkurpitsaa, härkäpapuja ja tomaattimurskaa. Kellarista siivosin keittoon loput nahistuneet palsternakat, mukulasellerin ja pahiten pehmenneet punajuuret. Kuiva-ainekaapista soijasuikaleita. Sellainen pikkufiba sattui, että yksi niistä neljästä juureskeitinliemipulloista ei sitten ollutkaan sellainen, vaan siinä oli desin verran omenahöyrymehua, jota tuli sivutuotteena, kun taannoin olin siivonnut talviomenoita kellarista mehumaijaan sosetta tehdäkseni. Omenamehu antoi kuitenkin ihan mukavaa potkua borssiin. Onneksi mehussa ei ollut sokeria. En kuitenkaan ajatellut mainita asiasta miehelleni.
Siitä onkin hurahtanut taas pitkä tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut blogiin. Yhden kerran jo aloitin ja sain aikaan otsikon...
Sen verran  viimeisimpiä kuulumisia Kanttorilaan liittyen, että päättyvällä viikolla aloitin ensimmäiset esikasvatukset: keijunmekko, munakoiso, chili, paprika ja ohraa Millanin kissoille. Viritin taimihyllykön työhuoneen ikkunan eteen ja mies löysi ajastimen lamppua varten. Tästä se lähtee. Niin, Millanin kanssa on tekeillä taas myös siementilaus.