Ensimmäisen joulupäivän iltana

Olemme viettäneet joulua kaupunkikodissa koko perheellä. Kuopus tuli jo torstaina, sisko ja sen veli perjantaina samaa matkaa pohjoisen suunnasta, esikoinen kävi perjantaina leipomassa ja koristelemassa pipareita, mutta meni sitten yöksi omaan asuntoonsa. Lauantaina hänkin tuli sitten pariksi yöksi ja vielä ensimyöksi, kun aamulla lähdetään yhtä matkaa perinteiselle tapaninajelulle sukuloimaan.
Loppusyksyn aikana toin Kanttorilasta yhtä ja toista tarpeellista joulunviettoa varten,  lähinnä astioita, liinoja ja koristeita, mutta jouluvalmistelujen aikana huomasin yhtä ja toista unohtaneeni. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun oli aika koristella pipareita, huomasin jättäneeni matkasta niin kaupan tyllat ja truutut kuin myös voipaperirullan, josta olisin voinut leikata ja taitella pursottimen. Löysin kuitenkin laatikon pohjalta ruttuisen palan voipaperia, joka riitti yhteen tötteröön. Onneksi koristeltavia pipareita oli huomattavasti tavallista vähemmän, kun nelinkertaisen annoksen sijaan olin tehnyt vain kaksinkertaisen taikinamäärän. Tötterö alkoi kuitenkin pehmetä ja pursuilla ennen kuin kuorrute ja koristeltavat piparit loppuivat, joten kasvin lopun vesi-tomusokeriseoksen astiaan jääkaappiin. Ehkä käytän sen jossain vaiheessa leivontaan.
Kun aattona aloin kattaa pöytää, olisin kaivannut yhtä sun toista tarjotinta ja tarjoiluastioita, mutta saimme kuitenkin kaiken tarjolle aivan kelvollisesti, vaikka kaljalle pitikin kelpuuttaa muovinen kannu, kun kaikki lasiset mehukannut (4 kpl) olivat Kanttorilassa.
Ensi vuonna täytyy porkkanalaatikkoakin ostaa seurakunnan myyjäisistä enemmän kuin vain yksi rasia, kun tyttären lisäksi myös kuopus yllättäen tykkäsi. Itse kun en kauheasti siitä piittaa, niin en ollut ymmärtänyt sitä varata muiden tarpeiksi. Samoin karjalanpaistivärkkiä olisin saanut ostaa toisenkin rasian, vaikka meistä puolet ei sitä syönytkään. Tytär kiitteli, että oli hyvää. Se ehti hautua uunissa riittävän kauan lauantaina yhdessä juurespaistoksen kanssa.
Kuoron kanssa olimme aattona kirkossa laulamassa, tänä aamuna olimme miehen kanssa sitten muuten vain joulukirkossa. Vaikka minua välillä nukutti armottomasti, nautin kuitenkin kovasti aamukirkosta. Ja erityisesti mieskvartetin esittämästä laulusta Enkellaulu kajahtaa.
Muutama vuosi sitten Kanttorilassa joulua viettäessämme miehen aatto meni melko tyystin ulkona autoremontissa. Tällä kertaa hän innostui aattokirkon ja päivällisen jälkeen irrottamaan vanhan astianpesukoneen liitännöistään ja siinä sivussa tyhjäsi ja siivosi tiskiallaskaapin. Tiskikonetta olemme käyttäneet edellisen kerran vissiin vuosi sitten jouluna, ja jo silloin paheksuin sen pitämään pahaa ääntä ja huonoa pesutulosta. Nyt testailin konetta uudestaan ja koetin sitä puhdistaakin lataamalla sisään soodaa ja etikkaa. Kun ylimääräisen huuhtelunkaan jälkeen tiskit eivät vaikuttaneet puhtailta, päätin että joulun tiskit pestään käsin. Rappujen alla odottaa muovikääreissään ”uusi” kone, jonka toimme tyttären muutossa, sille kun ei ollut tilaa tyttären uudessa asunnossa. Se vain jäi asentamatta ennen joulua, kun toivoskelin vanhan koneen vielä jonkin ihmeen kaupalla pelittävän. Miehen remontti-innostus muutti hieman minun aattosuunnitelmiani, mutta eipä siinä mitään suurta vahinkoa tullut, vaikka kieltämättä aluksi mielessäni harmittelin odottamatonta ohjelmanumeroa tiskikoneen kanssa.
Mies kävi tänään viemässä tyttären asunnolleen, koska hän on huomenna päivystysvuorossa eikä siis pääse lähtemään mukaamme sukulointiretkelle.
Huomisen ajomatkan jälkeen olisi tarkoitus miehen kanssa sitten suunnata kohti Kanttorilaa. Millan kutsui luokseen uutta vuotta juhlimaan. Niistä juhlista on tullut melkein jo perinne.

Tervehdys, Kanttorila

Olemme käyneet Kanttorilassa pitkin loppusyksyä kahden viikon välein -maksimiaika, jonka talvettumassa olevat keijunmekot ynnä muut huonekasvit selviävät kastelematta. Mutta vasta nyt joulun kynnyksellä, kun työasioista syyslukukauden vaikein homma on ohi, ehdin, pystyn ja jaksan jotain pitkästä aikaa kirjoittaa blogiinkin. Viimeksi kirjoittaessani olin väsäämässä koulun itsenäisyysjuhlaan oppilailleni esitystä Vänrikki Stoolin tarinoihin ja Runebergiin liittyen. Itse nyt kissanhäntääni nostaen totean, että teimme hyvää työtä. Olihan siinäkin hommaa, ensin kirjoittaa näytelmä, roolittaa ja puvustaa se, ja sitten ruveta tekstiä muokkaamaan. Typistin pitkiä sepustuksia Suomen sodan syistä ja vaiheista loppujen lopuksi pariin riviin ja annoin enemmän tilaa lainauksille Runebergiltä. Unohtamatta kuitenkaan Napoleonin ja Aleksanteri I:n kohtaamista Niemen-joella. Sitten kun selvittiin juhlasta, oli arviointikeskustelujen aika, 24 X 30 min. Ja nyt perjantaihin mennessä piti olla arvioinnin wilmassa.
Syksy on tuntunut poikkeuksellisen rankalta ja väsyttävältä. Pari kertaa olen tullut kotiin itkuun asti nääntyneenä. Joskus vastoinkäymiset ja pettymykset tulevat trusapäin. Mutta eipä työasioista sen enempää. Nyt olen viettämässä viikonloppua Kanttorilassa. Tänään ajelimme siskoni luokse, Millan mukanamme. Haimme hänelle siskoni pentueesta kauniin puolipitkäkarvaisen kollin. Se tuli sopivasti paikkaamaan aukkoa, jonka Millanin vanhin, pitkin syksyä kuolemaa tehnyt ja eilen menehtynyt kissa jätti. Meillä oli jälleen kerran antoisa sukulointireissu, tapasimme nuorempaakin siskoani, joka tosin poti kauheaa räkätautia. Äiti oli tällä kertaa hereillä, kun kävimme häntä miehen kanssa katsomassa, mutta ei hän reagoinut läsnäoloomme mitenkään. Aikamme kun lauloimme vanhoja tuttuja joululauluja, hän alkoi yhtyä niihin. Myös toinen dementikkorouva yhteistilan pöydän ääressä yhtyi lauluihin, ja kohta kolmas käveli siihen lähemmäs istumaan ja kuuntelemaan myös.
Vietyämme Millanin ja Pietun kotiin ja palattuamme Kanttorilaan hain muovikuuseen vintiltä ja aloin koristella sitä, asettelin seimiasetelman Esteri-tädin piirongin päälle ja ripustin keittiön verhotankoon havuköynnöksen ja joulupalloja. Vaikka vietämmekin joulun lasten kanssa kaupunkikodissa, tulemme  miehen kanssa taas välipäivinä tänne, ja silloin on mukava, kun meitä täällä odottaa joulu kuusineen.
Matka tänne kesti eilen tavallista pidempään, kun rehasimme auton perässä kärryä ja kärryn päällä oli auto. Se sama, jota jouduimme rehaamaan vuosi sitten itsenäisyysloman aikana niinikään peräkärryllä talvisäässä ja jota mies on sen jälkeenkin joutunut kuskaamaan trailerista kahteenkin otteeseen pohjoisesta korjattavakseen. Tuotiin se tänne sateen suojaan ja odottamaan, josko ensi kesänä ihmeen kaupalla sen saisikin korjattua.
Lunta oli tullut, muttei liikaa; pihaan pääsimme helposti raskaan kuormankin kanssa. Kasvihuoneen katolla olleet lumet sain varisteltua alas, mies teki muut lumityöt. Hupsista, vuorokausi ehti vaihtua ennen kuin sain postattua. Aloitin lauantaina ja nyt on alkanut pyhäpäivä, kolmas adventtisunnuntai. Neljäs onkin sitten jo jouluaatto.