Onnellista väsymystä

(Tämä teksti piti julkaista jo eilen lauantaina illalla, mutta kone jumitti eikä antanut enää jatkaa tekstiä, otsikko jo ehti vanhentua, mutta olkoon siinä.)

Vielä kun jaksaisi pesulle, niin olisipa tosi mukava köllähtää petiin!
Aloitimme päivän autoretkellä naapurikuntaan, kun sieltä sai todella edullisesti puutarhamultaa. Ostettiin Millanin kanssa puoliksi, niin kumpikin sai kolmekymmentä säkkiä. Mies ajeli traileria hissuksiin vetäen, niin saatiin kuorma turvallisesti perille.
Kotiin päästyämme keitettiin ja syötiin lohikeittoa, sitten painuttiin pihahommiin. En tiedä tarkalleen, mitä puuhia miehellä riihen ympäristössä oli, mutta minua poltteli parikin projektia. Syksyllä uusimani pyöreä perennapenkki on odottanut kivireunusta. Kärräsin penkin viereen sementtilattian palasia, joita mies on navetasta purkanut. Palapelin kanssa vuorotellen tein myös uutta kohopenkkiä, tällä kertaa eri tavalla ja eri paikkaan. Talvella kaadetun pahanmakuisia omenoita tuottaneen puun alustan halusin peittoon helpolla konstilla. Peitin kannon ja sen roskainen ympäristön pahvilaatikoilla (jotka oli tyhjänneet mädistä omenoista kompostoriin), pahvin päälle risuja leviäätte ja korkiaatte, sitten mättäitä painoksi (en millään saanut palautettua mieleen, minkä tieltä olin ne syksyllä kaivanut ja laittanut talteen odottamaan uusiokäyttöä). Raskain homma oli kuljettaa risujen päälle kolme valtavan isoa jätesäkillistä märkiä maatuvia lehtiä. Yhtä säkkiä jouduin ensin vajentamaan ennen kuin sain sen keploteltua kottikärryyn. Nyt kuupano odottaa mahdollista hevosenlantakuormaa. Olisi toiveissa saada hakea läheiseltä tallilta.

Tuossa siis eilisiltaisia tunnelmia. Tänään pyhäpäivän ratoksi kävimme paikallisessa. Kirkossa siis. Nyt minua odottaa mm. koulinta. Purjot toin mukanani, kun ajattelin koulia ne täällä ja jättää jo kesää varten valmiiksi. Sipulikasvien olettaisin kestävän pidempiäkin kasteluvälejä. Millan antoi mukaani koulittavaksi ahkeraliisaa ja mäkitervakkoa. Lisäksi toin jo muutaman pitkäksi hurahtaneensa tomaatintaimen, jotka ajattelin istuttaa isompaan purkkiin ja lisätä kastelukiteitä multaan, niin sillä kurin toivon niidenkin selviävän viikot ilman kastelua. Millan on luvannut käydä myös tarvittaessa kastelemassa, ja äitienpäiväviikonloppuna joudunkin turvautumaan hänen puunsa, sillä aiomme viettää äitienpäivän pohjoisessa. Mutta ennen multahommia ajattelin leipoa kaurakeksejä. Kirkkoherra kutsui kylään, niin voitaisiin viedä niitä tuliaisiksi.

Kas, kuvaa

Tämäpä nyt lystiä! Olen pitkähkön aikaa harmitellut sitä, kun en enää iPad-aikakaudella ole osannut lisätä kuvia tänne blogiini. Pitäisi viitsiä avata pöytäkone, joka on varsin oikukas jo vanhemmalla iällä. Lisäksi pitäisi ladata vanhasta kännykästäni koneeseen kuvia, joita en ole juurikaan viitsinyt enää edes ottaa kuvien huonon laadun ja kännykän mitättömän muistin takia.
No, kun tänään kävin vanhalla blogillani, koska en halunnut Kanttorilaan blogissa avautua työasioista, niin tulin kokeilleeksi, miten siellä nykyään toimitaan kuvien liittämisen kanssa. Ja kas, siellä pystyikin tallettamaan ja liittämään tekstiin kuvia suoraan iPadin kuvakirjastosta! Niinpä laitoin sinne pari Kanttorilassa ottamaani kuvaa. Harmi, etten tullut ottaneeksi iPadilla kuvia jouluruusuista enkä krookuksista. Mutta tiedänpä vastaisuudessa, miten voin ainakin linkittää vuodatukseen laittamiani kuvia tänne. Klikkaa alla olevaa värillistä tekstiä, jos haluat nähdä kuvat kompostorista ja kuorituista mukuloista ja yhdestä juureksesta.

Kas, kuvaa

Ensimmäisiä kevätpuuhia

Mikä hurja muodonmuutos Kanttorilassa olikaan tapahtunut, kun palasimme tänne perjantaina kahden viikon tauon jälkeen. Kevät!
Kaksi viikkoa sitten koko piha ja puutarha oli vielä lumen alla, nyt lunta ei ollut kuin varjopaikoissa aurauskasoissa. Lähdin oitis vuoden ensimmäiselle puutarhakierrokselle, enkä suotta. Ensimmäisenä minut yllätti kukkiva jouluruusu. Ja toinenkin! Sitten silmien eteen avautui krookusmeri. Miten en ollut sitä huomannut ajaessamme sen ohi pihaan?
Meillä oli auton kyydissä hiven hullunkurinen ja aika sottainen kuorma. Kaupunkikodin pihasta tyhjätty kompostori oli kyllä huolellisesti putsattu, mutta ne muovisäkit, joihin kompostorin sisältö oli sullottu ja jotka myös olivat kyydissä, olivat päässeet vähältä vuotamaan. Onneksi alla oli kumimatto. Ensimmäinen urakka kuorman purkamisen jälkeen olikin kompostorin uudelleen täyttö. Nyt meillä on Kanttorilassa kaksi lämpökompostoria - vaikkakin tästä toisesta on kannen saranat rikki, niin joutuu aina nostamaan koko kannen pois, kun haluaa täyttää kompostoria.
Kevään mittaan tarttee koettaa vähitellen kuskata muutakin kesän aikana tarvittavaa kampetta Kanttorilaan, että sitten kesäloman alkaessa autoon jäisi mahdollisimman paljon tilaa taimille.
Tänään oli lämmin päivä auringonpaisteessa. Siivoilin joitakin perennapenkkejä, haravoin vähän ja tyhjäsin niitä autoon vuotaneita kompostisäkkejä kasvimaalle.
Iltapäivällä pesin ja kuorin kasvimaalta kaivamiani maa-artisokkia ja palsternakan sekä kellarista viimeisen mukulasellerin. Keitin niistä meille päivälliseksi sosekeittoa, jonka höystin sulatejuustolla.
Mieskin on ennättänyt lastin purkamisen jälkeen monenlaista. Tänä aamuna hän teki jotain erityisen tärkeää: osti meille laivamatkat Norjan reissua varten. Nyt illemmalla hän rullasi riihessä koko talven seisseen auton trailerin päälle ja kävi viemässä sen paikalliselle korjaamolle hoitoon. Ties vaikka siellä saisivat sen jollain konstilla käyntiin.
Ensi viikonloppuna tulemmekin vähän pidemmäksi aikaa, kun minulla on vapunaattokin vapaata töistä. Silloin ehkä jo kylvän härkäpapua.
Ai niin! Puutarhayllätysten lisäksi minua odotti mukava yllätys myös vintillä: esikasvamaan laittamani dalia oli noussut pintaan, samoin gladioluksista näkyi nirkkoja. Tänään laitoin verenpisaran pistokkaita juurtumaan, kun nyt on kuulemma kylvöille ja pistokkaille otollinen kuunvaihe.

Tyhjän kodin syndrooma

Tyhjän kodin syndrooma:

Huomasin, etten ole huhtikuussa vielä tähän mennessä kirjoittanut tänne yhtäkään postausta. No, enpä kirjoita nytkään. Sen sijaan koetan linkittää postaukseen, jonka kirjoitin äsken vanhimpaan blogiini, jonne myöskään en ole aikoihin (pariin vuoteen?) kirjoittanut.