Kesä mielessä

Tässä päivänä muutamana tyhjäilin vanhoja/turhia/muualle talletettuja kuvia iPadilta. Siellä oli paljon kuvia Kanttorilan puutarhasta, myös syksyn ”muuriprojektistani”. Muistin siinä, että kootessani tiilimuuria reunustamaan kasvihuoneen viereistä perennapenkkiä olin ajatellut, että keväällä jatkan sen valmiiksi ja ettei mun sitten kauheasti muita perennapenkkien kunnostustöitä tarvitse välttämättä tehdäkään. Mutta loppusyksystä tuli se maanmylläysurakka lämpöputkiin liittyen. Sen jälkien korjaamisessa riittää kyllä puuhaa sekä minulle että miehelle vaikka koko kesäksi. Yhden kuorman multaa me jo marraskuussa saimme ja levitimme nurmikon paikkausta varten, mutta keväällä täytynee tilata ainakin toinen samanlainen kuorma. Nyt olisi hyvä suunnitella, minkäsorttista nurmea kylvetään (tällä hetkellä itseäni viehättää ajatus valkoapilasta tai jostain muusta typenkerääjästä). Sitä mihin uutta nurmea kylvetään, pystyn suunnittelemaan paremmin sitten, kun lumi sulaa ja pääsen mittailemaan, mihin suuntaan ja kuinka paljon haluan laajentaa kasvimaata ja kukkapenkkejä.
Minulla on ollut mielessä, että haluaisin järjestää Kanttorilassa jonain kesänä pihaseurat, mutta se taitaa siirtyä taas yhdellä kesällä eteenpäin, koska haluaisin pihan olevan edukseen. Kyllähän ruoho kasvaa nopeasti, mutta perennapenkkien palautuminen entiseen kukoistukseen ottaa ainakin yhden kesän.
Millan lupasi kokeilla esikasvattaa väriminttuja ja kenties saan häneltä uusia taimia kaivauksissa todennäköisesti kadonneiden väriminttujen tilalle. Balkaninkohokin siemeniä minulla on itselläni, täytyy vain muistaa kylvää niitä.
Edessä jännittävä kevät. Mitä nousee pintaan? Ja MISTÄ...

Pakkaspäiviä

Ajelimme jälleen eilen töiden jälkeen Kanttorilaan pakkasesta piittaamatta, taikka siihen varautuneina. Minulla oli toppahousut ja lämpösaappaat, niin hyvin tarkenin sitikan kyydissä. Ennen pihaan ajoa jätimme auton seisomaan linja-autopysäkille siksi aikaa, että mies kolasi pihatien auki.  Onneksi lumi oli kevyttä höttöä. Linnuille oli viikko sitten jätetty ruoka riittänyt, sitä oli vielä vähän jäljellä. Ja nyt sitä on taas seuraavaksi viikoksi.
Tänään tuli vuosi äidin kuolemasta. Kuolema ja sairaudet ovat viime aikoina olleet muutenkin pinnalla eri puolilla ympärilläni. Lemmikeistä alkaen. Viikko sitten meidän piti mennä Millanille kylään, mutta lauantaiaamuna häneltä tuli viesti, että ei pystykään ottamaan meitä vastaan, kun oli katastrofaalisen huonossa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti. Hänen vanhin kissansa Vinski teki kuolemaa. Vinski oli pitkin syksyä laihtunut, mutta käyttäytyi kuitenkin hirveän reippaasti. Koko ajan Millan kuitenkin epäili, että jokin vakava sairaus aiheutti laihtumisen. Viikonloppuna koko eläinlauma oli tuntunut  tietävän, että Vinskillä on hätä. Ja kun se sitten oli kuollut, sen sisko Mimmi oli kolme päivää ollut Millanin sylissä.
Tänään kävimme sitten korvaamassa peruuntuneen kyläreissun. Mimmi oli edelleen aika vaisu, nukkui vain uuninpankolla, joka aikaisemmin oli Vinskin vakiopaikka. Mimmi on nyt eläinlauman nestori.

Vuosi alkoi lumisena

Yleensä viimeistään tammikuun ensimmäisenä olen istunut uuden seinäkalenterin ääreen ja kopioinut siihen päättyneen vuoden kalenterista perheen, sukulaisten ja muiden läheisten syntymäpäivät uusine vuosimäärineen. Toki meillä nytkin on uusi kalenteri valmiina, Opettajien Lähetysliitolta kuten ennenkin. Mutta vanhaan kalenteriini täällä Kanttorilassa en olekaan merkannut vuosipäiviä, vaan ne ovat merkittynä vastaavanlaiseen kalenteriin osakekortteerin keittiön seinällä. Piirongin kirjelaatikossa ei myöskään ollut syntärimuistiotani, vaan sekin on parinsadan kilometrin päässä olohuoneen kirjahyllyn vetolaatikossa. Mennään sitten sen mukaan. Toki useimmat päivämäärät muistaisin, mutta ehken syntymävuosia, joten olen jättänyt kalenterin toistaiseksi rauhaan.
Toinen perinteinen välipäivien tai uudenvuoden puuhani on ensi joulun korttien askartelu, vaan nyt minulla onkin jo hommattuna kortit mahdollisesti jopa kahdelle joululle, joten sille ei varsinaisesti ole tarvetta. Tosin tuleville oppilaille voisin tietysti tehdä kortit ennakkoon, kun neloset eivät saaneet joulutodistustensa mukana lainkaan minulta joulukorttia, vaikka sellaisen olen pruukannut oppilaille laittaa. Tällä kertaa minulla oli kortit vain kolmosille, sen ansiosta, että olin askarrellut vuosi sitten nipun ylimääräisiä kuusikortteja. Niitä sattui olemaan just sopivasti, että riittivät kahdelletoista kolmasluokkalaiselle. Neloset olivat saaneet samanlaiset vuotta aiemmin. Nyt pitäisi kehitellä uusi korttimalli. Vaikka tuskin minulla ensi vuonna on samoja oppilaita, mutta mistä sen varmasti tietää.
Olen nyt sitten vain siivonnut ja järjestänyt reseptejä. Ja aloittanut yhtä isotöistä joululahjaa. Neule. Vakaa aikomukseni on ennättää sen lisäksi neuloa muutama nopeampitekoinenkin neuletyö ensi jouluksi. Kuluvana jouluna en ollut ehtinyt enkä jaksanut satsata lahjoihin, ja se harmittaa. Tällä kertaa yritän tasata lahjojen ideoinnin ja hommaamisen pitkin vuotta. Olen päässyt vaatimattomaan alkuun.
Vaikka joululomaani on vielä mukavasti jäljellä, olen jo ehtinyt nähdä parikin koulupainajaista. Niinpä mieleeni muistui, että minunhan pitää tehdä luokkaan uusi istumajärjestys lukukauden alkuun mennessä. Ehkä huomenna. Olen aika lahjakkaasti noudattanut Millanin neuvoa levätä kunnolla. Hän varoitteli, että joulunedun kuumeilu taisi olla kehon hätähuuto, että vauhtia täytyy himmata.
Hyvin sainkin nukuttua myös viime yön, vaikka ulkona räiskähtelikin. Illansuussa alkanut lumipyry toisaalta saattoi hillitä paukutteluintoa ja aivan varmasti se vaimensi ääniä. Alla olevat kuvat ovat kyllä vanhempaa perua kuin tältä päivältä tai eiliseltä, mutta samalta lumi nytkin näyttää.