lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kylvöistä ja taimista

Olen taas jo tohtinut laittaa jotain taimia Kanttorilaankin. Toin osan ahkeraliisojen taimista tänne. Niiden lisäksi on ne kellarissa kylmäkäsittelyssä olleet perennakylvökset. Balkaninkohokkia ja -kellokkia jo koulin, samoin valkoista karpaattienkelloa, jalokallioista ja valkoista ritarinkannusta (Galahad, jonka siemeniä tilasin Millanin kanssa tilatessamme). Persikanväristä tarhakylmänkukkaakin iti, mutta sen sijaan syyshohdekukka ja sinipallo-ohdake antavat yhä odottaa itseään. Sinipallo-ohdakkeen loput siemenet laitoin äsken likoamaan. Aion yrittää vielä yhtä kylvöä, koska toivoisin kovasti saavani siitä taimia. Nyt kun osa perhospenkistä mylläytyi viime syksyn maalämpökaivuissa, niin ainut sinipallo-ohdake taisi mennä sen siliän. Viikko sitten istutin ruukkuihin talvettumassa olleet  gladioluksen, ruostekukan ja freesian mukulat, mutten vielä daliaa. Viime keväänä laitoin ne esikasvamaan turhan aikaisin. Vaikka tuskin kukkimattomuus siitä johtui. Gladioluksista ensimmäisenä pintaan näyttää tulleen pari limenväristä, jotka olen kasvattanut siemenistä.


Yhdessä ahkeraliisassa on jo ensimmäinen kukka.

Luin jostain vanhoista muistiinpanoista, että jonain vuonna tähän aikaan olin kylvänyt jo maissiakin. Tänä keväänä olen osittain harkitusti ja osittain pakon sanelemana viivytellyt joissakin kylvöissä ja koulinnoissa. Millanilta saamissani tomaatintaimissa on jo kukannuppuja kun taas omakylvämistäni viimeisiä koulutin vasta tällä viikolla. Tänä keväänä olen käyttänyt isompien siementen kylvössä jostain lukemaani niksiä: siemenet märkään paperiin ja lämpöiseen paikkaan. Olen laittanut siemenpaperikäärön viilipurkkiin, muovikannen päälle ja sitten purkki eteisen patterin päälle. Monet siemenet ovat alkaneet itää sillä tavoin jo yhdessä yössä. Kokeilinpa sitä kasvihuonekurkun siemeniinkin hyvällä menestyksellä, kolmesta siemenestä kolme iti. Tähän mennessä (ensimmäisten kylvöjen lisäksi) ovat itäneet ja hyvässä kasvussa mm. mustasilmäsusannat, purjot (jotka myös olen tuonut   jo Kanttorilaan), punarevonhännät, munakoisot, paprikat, tomatillot ja kahdensorttiset päivänsinet. Minulla on vuosia ollut tummanvioletteja päivänsiniä, jotka aikanaan ostin Heavenly Bluena, mutta tänä keväänä vihdoin maltoin ostaa toisenkin Heavenly Blue -siemenpussin, ja toki toivon, että niistä tulisi oikeasti vaaleansinisiä. Haluaisin istuttaa molempia värejä vierekkäin, mutta toisaalta sitten ne voivat risteytyä ja sen jälkeen ei kai voi enää tietää, mitä väriä tulee. Siemenestä kasvattamani pelargonian taimi on herttainen ja tuoksuu ihan oikealta. Ennen pääsiäislomalle lähtöä siirsin sen vähän syvempään multaan. Koetin kastella taimet huolellisesti ennen lähtöä, ja mies laittoi vielä muovihuppua taimihyllyjen päälle vähentämään haihtumista. On tämä kevät vaan ihanaa aikaa.

Pitkä hiljaisuus

On mennyt taas horvi edellisestä kirjoituskerrasta. Tällä kertaa yksi verukkeista on sairastelu. Kuun vaihteessa sairastuin juuri, kun olimme tulossa viikonlopuksi Kanttorilaan. No, tulimme silti, mutta kyllä oli tukalaa istua autossa, kun kuume nousi. Makasin korkeassa kuumeessa koko viikonlopun, siinä meni synttärikin hyvin vaisusti. Mies koetti tarjota synttärikahveja, mutta ei oikein mikään edes maistunut. Sunnuntaina palasimme illalla pohjoiseen, olin ottanut särkylääkkeen ja auton penkinkin sai kenaamaan makuuasentoon, kun kyydissä ei ollut enää autontäydeltä renkaita, niin paluumatka oli siedettävä. Perillä välittömästi petiin. (Mieskin alkoi kuumeilla sunnuntai-iltana, niin vietimme pari päivää sängyssä.) Eihän minusta ollut töihin maanantaina eikä tiistaina eikä vielä keskiviikkonakaan, vaikka kuume oli jo tiistaina poissa. Olo oli varsin voimaton vielä torstainakin, mutta selvisin koulupäivästä. Puolikuntoisuutta piisasi vielä edellisviikon, vasta tällä hiljaisella viikolla olen kokenut itseni tervehtyneeksi, kun ei ole enää tarvinnut nukkua päikkäreitä. Jaksoin jopa siivota pääsiäiseksi. Vähäsen siivosimme Kanttorilassakin pääsiäistä varten viime viikonloppuna, ja hyvä niin; nyt ei ole ehditty siivoamaan. Se mitä on jäänyt hiljaisen viikon vietolta aikaa (kiirastorstain messu paikallisessa ja pitkäperjantain jumikset netin kautta), olemme olleet pihahommissa. Huokasin tänään miehelle, että ei tästä kyllä tule koskaan valmista...