Joululoma hyvässä vauhdissa

 Minulla oli eilen syyslukukauden viimeinen työpäivä. Päästiin puolen päivän jälkeen lähtemään joulun viettoon mukanamme tytär ja vävy. Toiveissa on saada pojatkin tänne. Kuopus ja esikoinen tullevat myöhään tänä iltana samaa matkaa, mutta keskimmäinen odottaa ensin testitulosta.

Joulujuhlan tai -kirkon sijaan viimeisen päivän ohjelmana oli koronahenkisesti ulkoilua; lipunryöstöä aamuhämärissä, sitten luokittain puurolla. Luokissa katsottiin aiemmin viikolla kuvaamani oppilaitteni näytelmä, jaettiin todistukset ja päästiin loman viettoon. Yllätyksekseni sain taas oppilailta muistamisia. Ja yllätyksekseni ne olivat, kortteja lukuunottamatta, kaikki jotain syötävää - mikä tietty ilahdutti erityisesti - kauniisti koristeltu jättipipari (kuvassa), saaristolaisleipä, konvehtirasia ja kuusenkaramelli. 

Tänään on neljäs adventtisunnuntai. Kävimme Millanin luona viemässä ja vastaanottamassa joulumuistamisia. Jouluruokia on jo maisteltu. Tortut on leipomatta ja piparit koristelematta ynnä muutama muu homma tekemättä, mutta onpa tässä aikaa, tällä hetkellä tuntuu, että ihan ruhtinaallisesti, kun syyslukukausi loppui niin aikaisin. Tässä poikia odotellessamme taidan ruveta laatimaan jonkinlaista työlistaa, mitä vielä olisi tehtävä huomisesta aattoon. 

Itsenäisyyspäivän ilta koronan varjossa

 

Kanttorila on osittain jo pukeutunut jouluasuun. Enimmät siivoukset olen tehnyt, vaikka vielä on hieman epävarmaa, saammeko lapset joulunviettoon luoksemme vai olemmeko kaikin eristyksissä tahoillamme koronan takia. 

Tänään mies asensi jouluvalot navetan päädyssä olevaan tuoksuköynnöskuusamaan. Samoista lampuista riitti navetan ikkunalle ja yhteen lyhtyynkin. Mukavasti hoksattu. 

Lähdimme alkuiltapäivästä ajelemaan Kanttorilasta kohti pohjoisen "työmaakoppiamme". Sateinen juhlapäivä oli alkujaankin hämärä, eikä aikaakaan kun - voi kauhistus - oli jo aivan pimeää ja vastaantulevien autojen valot häikäisivät märästä tienpinnasta heijastuen.

Vielä pari viikkoa tätä pimenemistä...