Salin matto

Kun Millan kuuli antiikkikalustekaupoistamme, hän kertoi, että hänellä olisi kellarissa joutavana kalusteisiin sopiva matto, jos huolisin sen. Olen saanut häneltä aikaisemmin ihanat joulumatot Kanttorilan saliin. 

Kun tänään poikkesimme Millanilla kaffeella sieniretken jälkeen, hän oli hakenut mattokäärön valmiiksi kellarista. Vaihdossa hän sai takaisin Kanttorilaan aikanaan jättämänsä cd-tornin, jota hän voisi nyt hyödyntää kaiuttimen telineeksi. Hän on nyt pystynyt kuuntelemaan musiikkia, kun on rustannut cd-soittimen toiseen päähän taloa. 

Matto saa nyt hetken tuulettua. Sillä välin minun pitäisi siivota suppilovahveroita kuivuriin - ja tehdä sitä punajuuripestoa, ettei jää vain aikomiseksi. 

Talvitelat

 Syysloma hupenee luvattoman kovaa kyytiä. Jossain loman puolessa välissä kirjoitin listaa, mitä vielä pitäisi ennättää tehdä. Sain listan rastittua loppuun eilen - lukuunottamatta kirjaston kirjojen palauttamista. Omasta pihasta poistuminen meinaa ottaa lujille.

Olen sentään onneksi saanut aikaan enemmänkin kuin mitä listassa luki, muun muassa siivottua kasvihuoneen. Myös kasvimaa alkaa olla valmis talvea varten, kun olen nostanut perunat (sekä ainoan porkkanani) ja  istuttanut valkosipulia. 

Talviteloille laittaminen liittynee oikeasti veneisiin, mutta siitä on muodostunut yleistermi kuvaamaan erilaisia kesänpäättämistöitä. Venettä ei meillä ole, eikä tuskin hankitakaan (ainakin itse vastustan ajatusta hanakasti). Tätä Kanttorilaakaan ei tarvitse laittaa talviteloille, kun melkein joka viikonloppu täällä käydään talvellakin. Sen verran kuitenkin vielä pitäisi täällä sisälläkin valmistautua talveen, että viritän killerön tai pari. Iskin kylläkin jo pistokkeeseen sellaisen laitteen, jonka pitäisi äänellään pitää hiiriä loitolla. Vielä ei ole näkynyt pispanointia, Luojan lykky (tai siis kiitos, kas kun lykky tarkoittaa kotomurteessani neulesilmukkaa).

Eilisilta meni omasta erestänsä, kun hairaannuun ensin vitsi- ja sitten musiikkikirjan pariin. Niinpä tälle päivälle jäi mm. bokashiastian tyhjäys ja punajuuripeston tekeminen. Eilen keitin koko vähäisen punajuurisatoni, pienimmät etikkapunajuuriksi ja loput jäi jääkaappiin odottamaan jatkojalostusta. Pakko siellä kirjastossakin on käydä, palautusluukulla. Yksi kirja on tosin niin paksu, että saattaa joutua menemään omatoimisesti sisälle asti.

Vielä niistä antiikkikalusteista. Mies onnistui lomalle lähtiessämme ahtamaan pojan farkkuautoon molemmat nojatuolit ja pari pikkutuolia. Sohva ei mahtunut luukusta, niin se jäi vielä odottamaan kuskausta. Mutta autoon mahtui silti vielä mm. nypläystyynyni tykötarpeineen, muovilaatikollinen lankoja yms. Autonkorjaushommien lisäksi mies olisi pätevä myös vaikka muuttofirman ahtaajana.

Kohta nähdään, käynnistyykö auto niin kuin pitääkin. Jos remontti onnistui, niin huomenna palataan työmaakopille samalla (pojan) autolla, jolla lomille lähdettiinkin. 

Antiikkikalusteita

 Syysloma on jo ovella. Huomenna työpäivän jälkeen hurautamme taas viikoksi Kanttorilan kulmille. Laina-autolla. Tai siis. Mies vaihtoi hetkeksi pojan kanssa päittäin autoja, kun pojan autoon pitää tehdä vähän jarruremonttia. Loman aikana se mieheltä parhaiten onnistuu, kun miltei kaikki työkalut ovat Kanttorilassa.

Mies hoksasi, että nyt kun meillä on käytössä auto, jossa on vetokoukku, voidaan vuokrata peräkärry, jolla voidaan noutaa hinkuamani sohvakalusto.

Olisihan meillä omakin peräkärry, mutta siihenkin pitäisi tehdä jotain remppaa ja sitten katsastuttaa se. Ja kärry on Kanttorilassa. Ja olihan meillä vielä viikko sitten sellainen autokin, jossa on vetokoukku, mutta - ihme ja ylistys - se tekikin kauppansa. (Siis se kovan onnen sitikka, josta Millan sanoi, ettei Citroenilta temput lopu.) 

Mutta siis se kalusto. Kollega kysyi jotain viikko sitten, satunko tietämään ketään, joka olisi kiinnostunut antiikkisohvakalustosta, josta hän haluaa päästä eroon (ja tehdä tilaa uudelle sohvalle). Aloin kysellä siitä tarkemmin ja kun sitten näin kuvia, niin olin itse erittäin kiinnostunut. Olisi just presiis Kanttorilan miljööhön/miljööseen passeli.

Tiistaina kun muutenkin oli kulkua entiseen kotikaupunkiin, niin vuokrattiin kärry ja paluumatkalla haettiin kollegan kotoa kalusteet kyytiin. Nyt ne ovat väliaikaisesti täällä työmaakopissa odottamassa seuraavaa kärrykyytiä. Aika pienellä raivauksella saatiin mahtumaan, koska kalusto on sironmallinen. Olivat myös keviät nostella ja kantaa.

Kalustoon kuuluu myös pikkutuoleja, kolme ynnä yksi jalkavikainen, mutta en vielä ottanut niistä kuvaa. Otan sitten, kun ovat kaikin päässeet Kanttorilaan.

Lokakuun alun kukkaiskimara

 Vielä ennen pohjoiseen paluuta kiersin kännykän kanssa ympäri pihaa. Lämmin syksy (lyhyen kylmän jakson jälkeen) taisi villiinnyttää eräät lajit uuteen kukintaan. Ja jotkut jatkavat edelleen. Ja jotkut vasta aloittavat. 

Tulipa tarda ym. kukkasipuleita ja - mukuloota

Teimme Millanin kanssa yhteistilauksen syksyn kukkasipuli-istutuksia varten. Viikko sitten lähetys tuli ja sitten pitikin alkaa miettiä, mihin istutan 95 krookuksen mukulaa ja 15 tulppaanin sipulia. Ja lisäksi tuli sitten tilauslahjana 15 tulipa tarda - eli parvitulppaanin sipulia, joita Millan ei välittänyt pitää, vaan antoi ne kaikki mulle. Tilasin enimmäkseen ns. kasvitieteellisiä lajikkeita siinä toivossa, että ne säilyvät paremmin ja myös leviävät. 

En tiedä, olisiko istuttamista pitänyt vielä viivyttää, kun lämpimiä säitä yhä on riittänyt. Mutta nyt ovat kuitenkin maassa, enkä pois ota. Pitäisi vain piirtää kartta tai kirjoittaa jotain muistiinpanoja, että muistaisin vielä keväällä, mistä voisi jotain pintaan odottaa. Mainittakoon tässä, että kahteen pyöreään penkkiin ainakin istutin krookuksia ja kai muutaman Little beauty-tulppaanin. Samoin kasvihuoneen viereisen muuripenkin "ylennöksille". Yalta-krookuksia istutin purppuraiseen kolmiopenkkiin, siis siihen, mihin Millan kokosi valkoisen, violetin, purppuran ja vaaleanpunaisen sävyisiä kukkia.

Istutin  jonkin verran krookuksia myös "työmaakopin" takapihalle, ja etupihalle porraspielen molemmin puolin muutaman tardan, loput toin Kanttorilaan ja kaivoin ne perhospenkkiin tervakukkien väliin. Siinäpä taisi tulla tähteellisimmät muistiinpanot, en minä tuon tarkemmin enää muistakaan. Muutaman nimikyltin kyllä pistelin maahan istutusten yhteyteen, jospa nekin keväällä avittaisivat. 

Lokakuu tuli että hupsis vaan

Ohoppas! Kuukausi ehti vaihtua ennen kuin sain äntihin aloittaa uuden blogipäivityksen. En sen kummemmin selittele saati pyytele anteeksi blogihiljaiseloa. Toteanpahan vain, että töiden aloitus taitaa ottaa voimille vuosi vuodelta enemmän. Toki minulla on nyt yhdysluokka ja tuplamäärä oppilaita viime lukuvuoteen verrattuna. No, ehkä vielä työläämmältä oman yhdysluokan opettamiseen verrattuna on tuntunut opettaa vitos-kutosyhdysluokalle musiikkia ja kuvataidetta. Nyt sitten tämä viikko on mennyt osittaisessa karanteenissa, siis osa oppilaistani on ollut altistuskaranteenissa. Se tottakai lisää sekä huolta että vaivaa. Onneksi muutamat jo saivat palata karanteenista. Pääasia olisi tietenkin, että mahdollisimman moni saisi säilyä terveenä, koronatta.

Tulimme jälleen viikonlopun viettoon Kanttorilaan, kuten joka viikonloppu tähän asti. Säät ovat pitkin syksyä vaihdelleet kuivan ja märän, kylmän ja lämpimän välillä. Nyt on menossa kuiva ja lämmin vaihe. Voisin aloittaa viikonlopun askareet käynnistämällä pitkästä aikaa pyykkikoneen.