Kylmää kyytiä siemenille

Ohopsista! Olen kirjoittanut alla olevan tekstin perjantaina, mutta jostain syystä se on tainnut jäädä julkaisematta. Menköön nyt vaalipäivänä. 

Meillä koulussa on menossa arviointikeskustelut. Eilen minulla oli juttutuokia viiden oppilaan ja huoltajan/huoltajien kanssa. Hyviä tuokioita. Erityisen lämpöisenä jäi mieleen erään äidin lähdössä ollessaan tekemä kysymys: "Joko olet aloittanut kylvöt?" Tytär on kuulemma kertonut harrastuksestani, ja äidillä on sama innostus.

Maanantaina jaksoin töiden jälkeen aloittaa kylmäkäsiteltäviksi luokittelemieni siementen käsittelyn. Nimikylttejä olin leikellyt valmiiksi maitorahka- ym. purkeista. Nyt on sitten liuta multapurkkeja kylvöksineen peräkamarin lattialla odottamassa ulosvientiä. Puutarhuri ehdotteli, että saisivat olla pari viikkoa huoneen lämmössä ennen sitä. Katsotaan, maltanko antaa niiden olla niin kauan.

Toissailtana huomasin Outdoor girl-kylvöksestä itämisen merkkejä, jopa yhden hontelon taimenkin. Kiikutin purkin ripeästi vintille valohoitoon led-lampun alle. Omakeräämissä siemenissä näyttää siis kuitenkin olevan ytyä, vaikka olin epäileväinen. Keräsin siemenet nimittäin tomaatin rungon juurelle pudonneesta mätänemistilassa olevasta hedelmästä. Myöhemmin keväällä pääsen kokeilemaan myös omakeräämiä kasvihuonekurkun ja kesäkurpitsan siemeniä.

EDIT. Kurkistelin tänään purkkeihin, jotka odottivat ulos kylmäkäsittelyyn vientiä. Oli käynyt kuten vähän pelkäsinkin; yhdestä purkista oli alkanut puskea itua pintaan. Punapäivänkakkara. Hetken mietin, mitä teen itäneelle putkille. Sitten päätin viedä sen muiden mukana ulos. Kaivoin risuaidan viereen purkeille syvennyksen, jonne ne peittelin paksulla lumikerroksella. Jos punapäivänkakkarapurkista ei jää yhtään henkiin, on minulla vielä lisää siemeniä kerättynä, ja kesällä voi kerätä vielä lisää. 

Kevään ensimmäiset kylvöt

Toinen työviikko oli hektinen ja välillä ongelmallinenkin, niin en muistanut saati ehtinyt viikolla jouduttaa kylvöjen aloitusta, vaikka se on ollut mielessä melkein vuoden alusta asti. 

Toki sen verran olemme miehen kanssa tehneet esivalmisteluita, että olemme raahanneet yhtä multasäkkiä edestakaisin sisälle ja ulos. Kas kun puutarhuri neuvoi niin tekemään harsosääskien torjumiseksi. En jaksanut yksin kärrätä jäätynyttä multapussia sisälle, niin mies auttoi säkin portaita ylös kylppäriin. Kyllä minä sen sieltä sain sitten tuonnempana vastuukin päällä vedettyä peräkamarin lattialle jatkamaan sulamista ja lämpenemistä. Reilussa viikossa piti harsosääskien munien kehittyä toukiksi. Sitten vedin vastuukilla säkin takaisin ulos kuistille viimeisimpien kovien pakkasten aikaan. 

Loppuviikolla kiskoin säkin takaisin sulamaan, mutta eihän se nyt tokikaan ehtinyt sulaa ja lämmetä ensimmäisiä kylvöjä varten. Onneksi minulla oli vielä jemmassa pari kookosmultabrikettiä, joista toisen laitoin eilen turpoamaan, sitten kun olin kollastanut siemenjemmani ja tehnyt inventaarion. 

Aika monta siemenpussia, erityisesti perennoista kerättyjä siemeniä, laitoin sivuun odottamaan kylmäkäsittelyä. Kunhan kuskattu multa vielä hetken sulaa, niin täyttelen ja nimikoin parikymmentä purkkia, ja kun siemenet ovat saaneet horvin olla sisällä, vien purkit ulos lumihangen alle. 

Eilen vihdoin siis kylvin KEIJUNMEKKOA. Se itää valossa, kuten MUKULA- ja RUOTISELLERIKIN, joten ne kylvin saman kuvun alle ja vein vintin ikkunalle. Tänään viritin niille valon, mutta pitäisi vielä saada laitettua lamppuun ajastin. Vintin ikkunalla on myös NARSISSITUPAKKAkylvös. Sen jätin viime keväänä vallan kasvattamatta.

ORVOKKI taas kuulemma idätetään pimeässä, mutta lämpimässä, joten laitoin orvokkipurkit (vaaleansininen ja oranssi) samalle lämpöalustalle MUNAKOISO-, CHILI -, PAPRIKA - ja TOMAATTIkylvöjen kanssa. Tomaatteja ei toki vielä tarvitsisi kylvää, mutta tämä on kokeilu, itävätkö itse kerätyt OUTDOOR GIRL - lajikkeen siemenet. Myöhemmin sitten muitakin lajikkeita, ja tarvittaessa uusintakylvö Outdoor girlistä. Chiliä kylvin aivan liikaa, mutta tuli mieleen, josko oppilaat haluaisivat kasvattaa oman chilin vaikka äitienpäivälahjaksi. Paprikaa on kolmessa purkissa, suippopaprikaa, jotain Millanilta saatua lajiketta sekä muutama epämääräinen siemen. (Ai niin, kylvinhän kokeeksi viimeiset kolme PEPINON siementäkin, vaikken sen suhteen toiveikas olekaan.) 

Epämääräisistä siemenistä puheenollen, omat siemeneni inventoituani tongin vielä pussin, jonka pelastin Millanin roskiksesta muuttoapua antaessamme. Sieltä löytyi lisää kylmäkäsittelykokeiluihin. Toki omissakin siemenissä oli useampia nimettömiä lajeja, jotka mahdollisesti kasvettuaan paljastavat itsensä. Siemenpusseja ei kannata vuositolkulla laatikossa jemmata odottelemassa. Tulevana keväänä täytyy kuitenkin kaivaa kanadanpiisku pois navetanpäädystä, niin siihen jää isohko alue tilaa uusille istutuksille ja/tai kylvöille. Jos ei kylmäkäsittelystä saa istutettavaa, niin onpahan noita kesäkukkien siemeniäkin jemmassa. 

Lisää polttopuuta

Kanttorilan portinpielen koivuvanhuksesta kaatui viime elokuun myrskyissä se haara, joka oli kallellaan pihaan päin. 

Mies päätti jo silloin, että loputkin kaksi haaraa täytyy kaataa viimeistään kevättalvella. Loppuvuoden aikana koivun paksuun runkoon ilmestyi halkeama, joka näytti vähitellen leviävän. Samaan tahtiin tielle päin kallellaan oleva haara näytti kallistuvan. Sen huomasi siitä, että alin oksa alkoi roikkua aiempaa alempana.

Kun eilen tulin töistä, näin että kotimarkilla oli saha soinut. Tien suunnan runkohaara makasi ojassa, latvaoksat siivottuna pihan puolelle. Myös postilaatikon nurkalla ollut laho runko oli kaadettu. Oletin ilman muuta, että nyt mies on riehunut oikein urakalla. Mutta hänpä kertoikin, että ammattimiehet olivat olleet asialla. Nimittäin palomiehet. Enpä sitten päässyt näkemään sitä savottaa. Enkä tänäänkään ehtinyt kotiin valoisan aikaan, että olisi saanut tuoretta kuvaa.

Jäi miehellekin silti vielä metsurin töitä. Koivuvanhusvainaan viimeinen haara  törröttää yhä pystyssä, kenollaan puutarhaan päin. Mies on nyt urakoinut eilisten oksien ja rungonpätkien kanssa paita hiessä. Kenties sen souvin perästä hän käy viimeisen haaran kimppuun.

Paksu emärunko saa jäädä paikoilleen ruokkimaan hyönteisiä ja lintuja. 

Joulumuistiinpanoja

 Vuosikymmenien mittaan olen huomannut karvaasti monta kertaa, että harvemmin tarvittavien värkkien jemmoja ei pidä hevin muutella. Niitä kapineita saa sitten tarvitessa haeskella pitkään ja hartaasti. Siksikin olen lisännyt blogini tunnisteisiin hakusanan "Muistiinpanoja". Että kirjoittaisin muistiin, jos jotain paikkoja muuttelee! Se tulee nyt myös tämän blogitekstini yhdeksi tunnisteeksi.

Loppiaisena keräsin joulukoristeita salongin pöydälle pois pakattavaksi. Laskeskelin, että joulukoristeita ja -tarvikkeita on minulla yhteensä seitsemässä erikokoisessa pahvilaatikossa. Yhdessä on joulukuusen koristeet, yhdessä joululiinat ym. -tekstiilit, parissa on jouluseimiä varusteineen, yhteen olen pakannut sinisävyiset joulukoristeet, yhdessä mahdollisesti jo ennen joulua tarvittavia ja yhdessä matskua mahdollisiin jouluaskarteluihin. Eikun yksi laatikko vielä, kahdeksannessa on sisäkäyttöön tarkoitettuja jouluvaloja. Yritin kiertää, katsella ja kerätä joka puolelta niin joulukoristeet, -liinat kuin -valotkin jap akattuani nostelin laatikot makuuhuoneen yläkaappeihin ja kaapin päälle. Mutta eikös vain myöhemmin löytynyt taas pari unohtunutta figuuria, kun olin laittanut kukkatelineelle savienkelin ja kynttilä tontun... Tökkäsin ne sitten piiloon klaffipiironkiin, kun en viitsinyt kaahia laatikoita nostelemaan alas.

Aiemmin toinen (pienempi) seimilaatikko on ollut kirjahyllyssä, mutta nyt hoksasins ille olevan tilaa makkarin kaapissa, niin sillä on nyt uusi jemma. Lisäksi voin ensi jouluna olla huuli pyöreänä, kun joulukuusen alusmatto ei olekaan enää samalla makkarin vaatekaapin ylähyllyllä, missä seimilaatikkokin. Kas kun rullasin sen nyt samaan isoon pahvilaatikkoon kuusen kanssa. 

Yhden muistiinpanon vielä kirjaan itselleni muistiin, edelleen koristeisiin liittyen. Juttelin tänään Millanille siitä, miten joskus tahtoisin koristella taloa jo vähän ennen joulua, jos vain saisi ajoissa siivottua sitä varten (sillä eihän sotkujen keskelle kannata koristeita levitellä). Kerroin hänelle myös, miten nätisti siskoni oli - toipilaisuudestaan huolimatta - koristellut kotiaan jouluksi.. Ja harmittelin, miten minäkin olisin voinut koristella paljon enemmän. Millan luki ajatukseni, että minun pitäisi tehdä joulukoristesuunnitelma. Saa nähdä, saanko sellaisen aikaan jo ensi joulua varten.

Nyt tarttee kuitenkin laittaa paperille muita suunnitelmia, huomista koulupäivää ja vähän koko loppulukukautta varten. 

Pakkaspäiviä

Meillä ei ole ulkolämpömittaria, mutta keittiön porstun kylmässä komerossa on digitaalinen mittari, joka näyttää lämpötilan lattiatasosta ja naaman korkeudelta. Tällä viikolla hyllykorkeudella lämpötila on vähitellen laskenut nollaan ja lattiatasolla on tänään ennätyslukema -7,3°C. Keittiön porstuassa ei ole yhtä kylmä, kun siellä on pieni lämpöpatteri, mutta kaiken varalta siirsin sieltä pienet kaktukseni kamarin ikkunalle.

Lomaa ei ole enää paljoa jäljellä. Minun oli tarkoitus loman aikana mm. pöyhiä kompostoria ja laittaa sinne sekä herätettä että kuumaa vettä muovikanisterissa. Mutta tällä viikolla ei ole ollut mitään asiaa aukomaan kompostorin kantta. Eikä siinä varsinaisesti kiirettä muuten olisikaan, koskapa talvella käytämme bokashiastiaa, mutta kun olen raahannut kellarista omenalaatikoita keittiöön, niin pahentuneita omenoita on nyt sangoissa keittiön lattiallao dottamassa, että pääsisivät kompostoriin.

 Näillä pakkasilla - jotka säätiedotusten mukaan ovat Pohjolan ennätyslukemia tällä vuosituhannella, Enontekiöllä -44,3°C - linnut ovat olleet nopiana lintulaudalla. Mies on huolehtinut auringonkukansiemeniä sekä ruokinta-automaattiin että maassa olevalle uunipellille peltopyitä varten. Pellin hän ons uojannut lumisateelta lautasantennista tehdyllä katoksella. Minä tein eilen lisää siemenrasvakuppeja ja vein tänä aamuna toisenkin sellaisen roikkumaan. Heti alkoi kupilla kuhina. 

Nyt olisi ollut nättejä aurinkoisia säitä valokuvaamiseen ulkona, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Tänään kävin lintulaudanl isäksi postilaatikolla. Sieltä löytyikin kotiseutulehden lisäksi Eestistä tullut kirje. 

Mietin, miten koleaa meillä täällä olisikaan, ellei viime keväänä olisi tehty sitä katto-, ulkoverhous-, ikkuna- ja oviremonttia. Nytkin on pitänyt pukea kunnolla sisälläkin ja takkaa on lämmitetty päivittäin. Olen polttanut kynttilöitä tällä viikolla enemmän kuin ennen joulua ja joulun aikaan yhteensä. Saadakseni pientä lisälämpöä kylpyhuoneeseen ja keittiöön. 

Pizzaa

Uusi vuosi on alkanut kylmänä. En ole juuri nenääni ulos pistänyt uudenvuodenaaton jälkeen. Silloin kävimme kirkossa ja minä illansuussa vielä omatoimikirjastossa. Enpä ole paljoa muuta sitten tehnytkään kuin lueskellut. Kirjastosta lainatut luettuani olen aloittanut Ryhmy-tiiliskiven, jonka sisko palautti lauantaina, kun käytiin sukuloimassa. Siitä sen verran, että tapasimme kummitätini hoitokodissa, molemmat siskot, siskonmiehen, toisen siskon tyttären, vävyn ja pojan sekä koiran. Söimme runsaan ja herkullisen jouluaterian ja nauroimme paljon. 

Jouluruokien jälkeen on pitänyt taas erikseen funtsia ruuanlaittoa. Mies on jo pitkään mielitellyt pitsaa. Nyt oli sen aika, kun kaappeihin oli kertynyt sitä sun tätä pitsaan sopivaa. Rupesin kirjoittamaan muistiin tämänkertaista reseptiä, koska kokeilu oli menestys. Itse asiassa käytin vanhan ja uskollisen Ruutukokkini reseptiä, vain vähän soveltaen. 

Kuumensin ensin öljyssä oreganoa, silputun sipulin ja pakastimesta klöntin öljyyn säilöttyä basilikaa, päälle paseerattua tomaattia, suolaa, pippuria, suppilovahveroa ja lopuksi muutaman murskatun valkosipulin kynnen. Pohjaan laitoin vehnä- ja ruisjauhojen lisäksi psylliumia, mikä helpotti kaulimista. Tomaattikastikkeen päälle pitsaan tuli loput oliivit viipaleina ja loput homejuustosta, lisäksi yksi purkki tonnikalaa ja vähän ananasmurskaa, pinnalle nuukansorttisesti. polarjuustoraastetta.

Pitsat menivät uuniin nisulonkien jälkeen. Nisukin onnistui. Liekö syynä, että käytin tällä kertaa kuivahiivaa. En yleensä edes osta sitä, vaan joulun edellä paikallisesta oli palahiiva loppunut, niin onpahan nyt hätävarahiivaa kuiva-ainekaapissa.