Marraskuuhun jo

 Vähän hirvittää tuo, että ns. katselukerrat ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti viime aikoina. Syytän/ epäilen siitä TÄ:tä. Pitäisikö ruveta kirjoittamaan tavuittain tai lakata blogikirjoittelu tyystin (aika lailla kirjoittamiseni on vähentynytkin). Minulla on kynä-vihko systeemillä toimiva puuhapäiväkirja, joka osaltaan korvaa/korvaisi tämän netin käytön.

Syysloman reissut onnistuivat kivasti. Ensin meillä oli siskosten kanssa siivoussessio lapsuudenkodin navetassa. Vähän rymsteerattiin vintilläkin. Siivouspäivän päätteeksi veimme pikkusiskon kanssa kuorman hyötykäyttöasemalle. Jotain tuli följyssä perille asti, mm. pari vaatetta vintillä ja taimipurkkeja. Sitten perinteeksi jo muodostunut pitsalla käynti lasten kanssa. Tällä kertaa meitä oli koolla vain kahdeksan, kun miniänmoinen ja kaksi bonuslapsenlasta oli sairastunut. Valkosipuleita, omppuja, chiliä ja puolukkaa vietiin halukkaille.

Eilen kannoin viimeisetkin talvetettavat sisään, ruusun kellariin ja syyssyrikät vintin klasille. Eilen vielä tarkeni myös kaivaa rikkaruohoja kasvimaalta. Valkosipuliakin jo istutin Kanttorilan puutarhaan kaksi pitkää ja yhden lyhyen rivin. Tillikylvökin on nyt kokeilussa. Vielä pitäisi valkosipulia istuttaa ja ehkä kylvääkin myös Ruusurantaan. Palsternakat sieltä jo nostin, muutamia jäi siemeniä tuottamaan, aika paljon oli jyrsittyjä, myös  jonkinlainen heinistä tehty pesäkin löytyi palsternakkapenkin uumenista. Kyseinen läntti taisi olla liian lähellä ojaa, voi olla, että herkuttelija on ollut myös jonkinlainen vesimyyrä.

Eilen tyhjäsin bokashiastian multatehtaaseen kasvihuoneeseen, istutin jasmikkeen verson purkissa kasvimaan laitaan ja esikeitin palsternakkaa ja maa-artisokkaa pakastimeen. Illalla olin pyhäinpäivän iltakirkossa paikallisen naiskuoron riveissä. On ollut ilo aloittaa uudestaan rakas harrastus.

Hapankirsikka vielä sinnittelee ruskan väreissä, talviomenapuissakaan enää siellä täällä lehtiä. 

Syyslomaviikolla sadonkorjuuta ja muuta mukavaa

Tsekkasin pikaisesti edellisen kirjoitukseni. Sama kiireen - ja välillä myös voimattomuuden - tuntu on jatkunut, mutta nyt vietän syyslomaa, kiitollisena siitä, että sain jäädä lomalle sekä terveenä että hyvillä mielin. 

Perunannosto on edennyt vaiheittain aloittaen siitä kohtaa, missä lehtiin oli tullut ruskeita laikkuja. Käsipelillä, ja etenkin Ruusurannassa samalla rikkakasveja pois kaivaen työ on ollut verrattain hidasta. Mutta nyt ensimmäisen kunnon pakkasyön jälkeen nostin loputkin Kanttorilan kasvimaalta. Komeita, kookkaita perunoita nousi runsaasti. Samalla nostin porkkanatkin. Niistä ei voi sanoa, että komeita ja kookkaita, vaikka muutamia oli ihan oikean paksuisia. Pienen koon ja ohuuden ymmärrän johtuvan mm. harvennuksen laiminlyönnistä, mutta se täytyisi vielä selvittää, mikä aiheuttaa halkeamisen (kastelun epätasaisuusko?) Yhdessä penkissä näitä oli enemmän kuin muissa kohdissa. 

Mitä tulee kasvihuoneen satoon, se alkaa olla syötynä, paitsi paprikan osalta. (Ja chilin, ne minä vien kuopukselle lomareissullamme.) Kaupasta on ostettu jo muutama kasvihuonekurkku, mutta tomaatteja on rippeet vielä jäljellä. 

Pitkä syksy on mahdollistanut taas siementen keruutakin. Veljeltä saamieni pitkäpalkoisen herneen siementen satoa jännäsin, kun märkyys meinasi mädättää palot ja saada herneet niissä itämään, mutta sain minä niistäkin siementä talteen, josko olisi osa itämiskykyisiä. 

Ruusupapua ('Celebration') riittää taas sekä tuliaisiksi että keväällä oppilaiden matkaan, vaikka oppilaita onkin nyt tuplaten viimekeväiseen - jolloin silloiset oppilaani näitä niin ikään saivat (yhdestä kodista sain syksyllä kuvia ruusupapujen kasvusta). 

Pari lomareissuakin on suunnitelmissa loman loppupäähän, mutta enimmäkseen olemme olleet kotona ja työn touhussa - ja enimmäkseen pihalla, kun puutarhassa on monta askarta toimitettavana talvea vasten. Nyt loman alkaessa muistin, että kesäkullerokin on vielä kylvämättä. Kylvin sitä kasvimaan "kukkareunuksen" jatkoksi lyhtykoison, tulikellukan ja vaaleanpunaisen palavanrakkauden väliin. Tämä itselleni muistutukseksi. Kesäkukkaruukussa pistokkaasta kasvattamani Arctic fire -ketoneilikan istutin väliaikaisesti hapankirsikan juurelle muiden väliaikaisten ruukku-upotusten viereen, kun kukkapenkin laita oli siinä vaiheessa niin kohmeessa, ettei pikkulapio siihen pystynyt. Nyttemminhän se olisi ollut sulana. 

Gladioluksen mukulat ovat jo kellarissa - ja pelakuut sun muut jo kauan vintin ikkunalla - mutta syyssyrikät, ruukkuruusu ja pari daliaa olen saanut vasta kuistille asti, tosin näillä säillä ei niiden kanssa kiirettä olekaan. Toki dalioista jo pakkanen vei varret, mutta jos vähän kuivahtaisivat ennen kellariin kantamista. Sitten olisi vielä työkalujen huolto talvea vasten. Tosin lapiota ja vesuria varmaan käytänkin vielä. 

Riihen ulkoverhoilu

Edellisen, elokuun alun kirjoituskerran jälkeen  koulua on ehditty käydä jo kolme viikkoa ja syyskuu häämöttää. Puoleksi uuden ja lukumäärältään tuplaantuneen luokan kanssa yhteiselon käynnistäminen ja uuden luokkahuoneen järjestely on työllistänyt ja syönyt voimiakin, niin etten ole alkuviikosta aina edes ehtinyt/ jaksanut töistä palattua kunnon pihakierrosta, häthätää kesäkukkien ja kasvihuoneen kastelua ja joinakin iltoina sinne kynttilän sytytys. 

Mies on sen sijaan ehtinyt poutapäivien ansiosta ahkeroida ulkorakennuksen ulkoasun fiksauksessa. 

Riihen seinien alaosissa on kuulemma ollut paikoin lahonnutta, jota on joutunut uusimaan ennen maalausta. 

Sopivasti tuosta seinustalta karsin alkukesällä tuoksuköynnöskuusaman kuolleita versoja, mies typisti niitä vielä lisää ja sai seinän maalattua siten helposti myös kuusaman takaa. Toivottavasti se alkaa taas kukoistaa. Myös Ruusurannan ruotsinköynnöskuusama oli kärsinyt viime talvesta niin, että luulin sen jo vallan menehtyneen, sittemmin sekin ilokseni nostatti versoa. 

Kultapallot ainakin toipuvat varmasti, vaikka nyt ovatkin lakoontuneet urakan alla. Mies sai hienoa jälkeä aikaan, vaikka päädyssä häiritsikin kukkapenkin alla olevan maa-ampiaisten (?) pesän kuhina ja pörräys. Maali loppui kesken, takaseinien maalaus jatkunee ensi kesänä. 

Muistiinpanoja ja suunnitelmia tomaatin kasvatukseen liittyen

Ajatukset käylähtävät aina välillä tulevassa kesässäkin, josko Herra sellaisen jälleen soisi. Sitä (uutta kesää) varten olen tehnyt istutuksia ja kylvöjä, ja myöhemmin syksyllä aion kylvää ja istuttaa vielä lisää. 

Ensi kesää varten olen miettinyt myös kasvihuoneasioita. Tomaatin kasvatuksen ongelmia tänä kesänä ovat olleet ainakin latvamätä ja kasvuston homehtuminen. Niihin ongelmiin täytyy varautua ensi kesänä paremmin. Puutarhuri neuvoo, että tomaatin kasvualusta kannattaa paahteella suojata, ettei multa pääse kuumumaan liikaa. Se on yksi syy, joka hankaloittaa hivenaineiden imeytymistä ja siten voi aiheuttaa latvamätää. Niinpä täytyy muistaa ensi kesänä levittää ainakin ruohokatetta tomaattien juurelle. Toki tasainen kastelu pitää myös muistaa. Sen takia harkinnassa, ettei mentäisikään ensi kesänä festareille peräkkäisinä päivinä, jotta välipäivinä ehtisi ja muistaisi huolehtia kasvihuoneesta. 

Homehtumisongelmaan ratkaisuksi aion kokeilla harvempaa kasvustoa. Se toteutuisi ensinnäkin siten, että istutan muutamia lajikkeita ulos (Outdoor girl, Evakko ja Vienatar). Paikaksi niille aion järjestää tilaa jasmikkeen eteläpuolelta. Sieltä pitää raivata mäkimeiramia - ja juolavehnää - pois ja keksiä jokin tukirakennelma. Toiseksi ajattelen viedä Ruusurannan kasvihuoneeseen enemmän taimia kuin tänä kesänä. Siellä on pidempi kasvihuone kuin Kanttorilassa. Vaikken ole päivittäin käynyt siellä hyysäämässä, niin kaikkein surkeimmat taimet ovat siellä kasvaneet komeasti satoisiksi. "Potattomat"-lajike alkoi jopa kypsyttää satoa nopeammin kuin Outdoor girl, joka yleensä on ollut ensimmäinen. Kolmanneksi voisin  vähentää varkaita enemmän kuin viime vuosina, enkä antaisikaan jokaisen taimen tehdä sivurunkoa. 

Muistin tueksi vielä pari asiaa:

Pastel sleeves on se lajike, joka tekee pitkulaisia hedelmiä, tällä hetkellä näyttää, etteivät ne tulekaan punaisiksi. Olen koettanut pitää silmällä kypsyysastetta tunnustelemalla. 

Dr. Carolyn on kärsinyt tänä vuonna ainakin siitä, että sen versot ovat yltäneet seinään (kennomuoviin) asti, ja auringon puolella kosketus on polttanut jopa sen kukinnot. Uusi sijoituspaikka sille ensi vuonna. 

Tällä hetkellä minulla on ollut kasvatuslaatikot kolmessa rivissä, ensi kesänä voisin tyytyä kahteen riiviin ja silläkin tavoin luoda paremmat kasvuedellytykset joka taimelle. 

EDIT. Dr Carolyn on vaalean keltainen tomaatti, niitäkin saatiin kuitenkin, toisesta taimesta. 

Lisää muistiinpanoja ja lisää kylvöjä ja istutuksia

 

Eilen oltiin liesussa, käytettiin Millanin koiraa hammashoidossa, samalla hoitui kauppa- ja työasioita. Tänään on sitten taas ollut puutarhapäivä. Vihdoin taisin saada tehtyä kaikki (tärkeimmät) istutukset ja kylvöt. Sain jatkettua vielä kasvimaan reunan kanttaustakin. Aika paljon lähti juolavehnää ja muuta sorttia risuaidan kukkuralle. 

Äsken kävin vielä hämärän hyssyssä ottamassa muutaman muistiinpanokuvan. 

Siivosin värimintulle, virginiantädykölle ja rohtoimikän siirtotaimille alueen perhospenkin pohjoispäästä ja aitasin sen väliaikaisesti kattotiilillä, sillä ajatuksella että ensi kesänä siivoan perennapenkin myös tiilien toiselta puolelta, toivoskellen, että tiili himmaisi siihen asti rikkakasvien juurien tunkeutumista siivotulle alueelle. (Värimintut eivät olleet istutuslistalla, mutta kun niitä irtosi heinien juuria kaivellessani, niin istutin ne takaisin.) 

Kolmelle yrtti-iisolle ja kahden sortin salkoruusun siemenille syyslannoitin paikan perhospenkin laitaan. Yksi yrtti-iison taimi on vielä purkissa, mutta sen voin tökätä jonnekin joutessani. Salkoruusun siemenet on kerätty mustasta ja vaaleanpunaisesta, aika näyttää, mitä tulee vai tuleeko mitään. 

Loput kaksi pulsatillaa istutin sitten kuitenkin liki toisiaan perhospenkin eteläpäähän, toisen punatähkän kaveriksi, toinen kukoistaa keväällä, toinen syksyllä, niin eivätköhän pärjää yhdessä. Viimeinen pulsatilla on takaisin istutettujen verihanhikkien välissä. 

Lähelle eteläpäätyä länsireunaan kunnostin paikan lopuille salkoruusun siemenille.. Lisäksi nakkasin perään vielä mäkitervakon siemenet, jotka keräsin tänään. Reunaan hain kasvihuonepenkistä pikkusydämen rääppööt, jotka eivät siinä paikassa lähteneet minkäänlaiseen kukoistukseen, elossa sinnittelivät. Nyt toivoskelen, että aikanaan leviävät ja rehevöityvät kuin muinoin entisen kaupunkikotimme pihassa. 

Tilliä keräsin kuivuriin nyt toisen annoksen. Kylvinpä vielä kesän viimeisen satsln salaattia, josko särvintä riittäisi sen tautta pitkälle syksyyn. 

Muistiinpanoja kukkakylvöistä ja -istutuksista

Ensimmäinen gladiolus auenneena. Melkein kaikki ahkeraliisat ovat jääneet tänäkin kesänä kumman mataliksi. Nättejä silti, kun vihdoin ovat alkaneet kukkia. 

Nyt kun on saatu sadetta eikä työkamppeissakaan ole ollut tukalaa pihalla, olen vihdoin päässyt alkuun perennapenkkien kanssa. Tärkeimpänä/ kiireellisimpänä on ollut saada tilaa  esikasvattamieni perennojen siementaimille sekä muutamien perennojen ja kaksivuotisten kylvämiselle. Vielä pitäisi päättää, mihin sijoitan loput kaksi pulsatillaa ja yrtti-iisot sekä saamani virginiantädyköt - ja mihin kylvän tarhasalkoruusut. Kirjaan nyt kuitenkin väliaikatietoja, jotta keväällä saan täältä muistin tukea, mistä mitäkin uutta löytyy. 

Kasvimaan laitaan suinnittelemaani kukkareunukseen pionin viereen (tuohon käärmeen seutuville) kylvin vaaleanpunaisen palavarakkauden (palavan rakkauden?) siemeniä, joita otin viime syksynä talteen Ruusurannasta. Itävyydestä ei ole takeita, ainakaan veljen morsiamen kylvämistä ei kuulemma mitään noussut. 

Pionin toiselle puolelle istutin viimeisen  korsllikeijunkukan. Olisin sen jo ehtinyt unohtaa, mutta tänään kamerakerroksella sattui silmään. Eli muistiinpanot ovat tarpeen! 

Pulsatillojen (tarhakylmänkukka) paikat ovat eniten mietityttäneet. Ei saa olla talvimärkyyttä, eikä myöskään kevätkuivuutta. Ne eivät myöskään tykkää siirtämisestä, joten kerralla pitäisi löytyä mieluinen paikka. Aion sijoittaa kolme itänyttä taintani eri paikkoihin, periaatteella "ei kaikkia munia samaan koriin". Ensimmäiselle siivosin ja lannoitin (luujauho & syyslannoite) paikan pyöreään penkkiin kevätesikoiden ja rantakukan ja rantatädykkeen väliin. 

Ensimmäisen yrtti-iison istutin kasvihuoneen viereiseen perennapenkkiin, sen korkeimpaan kohtaan. Ympärille ripottelin harjaneilikan ja lohenpunaisen Idänunikon siementä. Ensin vähän korotin reunusta kivillä, joita oli mm. noussut esiin, kun kanttasin ns. perhospenkin laidan. Reunuskivet olivat jääneet täysin nurmen alle. En asettele niitä enää takaisin, niin kanttaaminen jatkossa sujuu helpommin. Vakaa aikomukseni on jatkossa kantata ainakin heti alkukesällä kutakuinkin kaikkien perennapenkkien ympäri, mieluiten vielä toiseen kertaan loppukesästä. 

Sarvikuonokaspoika

Olin menossa illan viiletessä kastelemaan mm. kesäkukkia, kun huomasin ruohon seassa jonkin ison mönkijän. 

Jätin kastelukannun siihen ja lähdin hakemaan sisältä kännykameraa. Otin mittakaavakuvan ja mietin, miten saisin sen ruohon seasta esiin niin, että koppis olisi kuvassa kokonaan tunnistettavaksi. 

Kasvihuoneesta löytyi pala pahvia, jonka päälle sain otuksen siirrettyä takapäästä pökkäämällä. Kävin näyttämässä miehellekin sarvikuonokkaaksi arvelemaan komistusta, mutta mies ei ilahtunutkaan: "Hyi olokohon, vie se pois!" 

Vein sen takaisin löytö paikalle, mutta olin hieman huolissani, miksi se oli niin vaisu ja pysytteli aloillaan. Kävin hakemassa sisältö vielä tassin, johon laitoin sen eteen vettä tarjolle. Sitten lähdin etsimään tietoa ötökkäkirjasta, ja arvaukseni osui oikeaan. Lisäksi löytyi tieto, että vain uroksella on sarvi ja että sarvikuonokas (Oryctes nasicornis) on yöaktiivinen. Se selittänee löytöhetken vaisuudenja paikallaan pysymisen. Käyn aamulla katsomassa, toivottavasti se on silloin kadonnut. Silloin varmistuisi , että kaverilla oli kaikki hyvin. 

Sarvikuonokkaat viihtyvät sahanpurukasojen ja kompostien lähellä. 

EDIT. Kun kävin nyt puoli yhdentoista maissa muilla asioilla pihalla, kävin kurkkaamassa myös vesitassin luona, ja kas vain, komistus oli jo ryhtynyt yöaktiiviseksi ja häipynyt paikalta 😊👍 

Seuraavat vieraat tulossa

Vaikka tänä kesänä meillä on ollut sosiaalisia kausia ehkä jopa tavallista enemmän, niin nyt alkaa taas yksi kesän sosiaalisimmista viikoista, festariviikko. Ja vaikka itse olemme festareilla vain kolme päivää alkuviikosta, niin loppuviikollekin on luvassa sosiaalisuutta sikäli että veljeni on jälleen tulossa kihlattunsa kanssa useammaksi päiväksi festareille ja siksi aikaa meille yöpymään. On toiveissa saada myös isosisko loppuviikosta yökylään, hänelläkin on lauantaiksi ostettu lippu, ja aamuyöhön kestävän keikan jälkeen olisi turhan rankkaa ajella kotia asti. Ehkäpä pääsemme myös koiran ammaksi, että sisko pääsee vapaammin kulkemaan festarialueella myös sisätiloihin. 

Ennen kohta alkavaa musiikillista kulttuuriantia pääsimme nauttimaan myös näyttämötaiteesta kesäteatterissa. Viime lauantaina oli Mika Waltarin klassikon ensi-ilta. Siinä samainen isosiskoni esittää Ulrikaa. Ja esittääkin niin taitavasti, että katsoja eläytyy ja samaistuu. Vein hänelle kiitoskimpun, jonka kokosin Kanttorilan puutarhasta. 

Aina välillä on ehditty toki puutarhatöihin. Sain Millanilta uuden perennankin, virginiantädykön, joka oli peräisin Millanin siskolta. En ole sitä vielä minnekään asetellut. Odottelen seuraavaa sadekautta. Ehkä lauantaina. 

Vieraita tulossa

Juhannukseksi siivottiin jonkin verran, vähän niin kuin tavan vuoksi. Viime viikonlopuksi siivottiin vähän lisää, kun veljeni oli tulossa käymään kihlattunsa kanssa kotimatkalla festareilta. Mutta nyt siivotaan vielä lisää, koska meille on tulossa yövieraita, mm. kolme teiniä, jotka eivät ole käyneet Kanttorilassa aikaisemmin. Lisäksi on tulossa myös ne kaksi ragdoll-kissaa,  joita saimme pitää vieraina jouluna. Silloin oli kova vahtiminen, etteivät ne olisi pureskelleet huonekasveja. Toinen ainakin sai vatsansa sekaisin jostain kasvistani. Niinpä päätin tällä kertaa siivota loputkin olohuoneen huonekasvit ulos (araurkia, oliivipuu ym. oli jo aikaisemmin ulkoistettu). Vain kliivian jätin sijoilleen, koska se ei tykkää siirtelystä. Keittiön eteisen ikkunalla olevat aaroninparrat, liisukka, pitsilehti ja kaktukset saivat myös jäädä paikoilleen, niihin kissat eivät pääse käsiksi (tai siis tassuiksi). 

Muut kasvit saavat tarjeta ulkosalla, mutta avokadon rontot vein kasvihuoneeseen siellä jo ennestään olevien eksoottisten siemenestä kasvattamieni kokeilu kasvien - mango ja persikka - seuraan. 

Vähän muutakin touhusin huonekasvien kanssa. Olen jonkin aikaa seurannut posliinikukkani vointia. Se kun on tiputellut ruskettuneita lehtiä. Mietin, että olen saattanut lannoittaa sitä liikaa ahtaaseen ruukkuunsa. Päätin kokeilla vihdoin vaihtaa sille vähän isomman ruukun ja laittaa alusruukkuun kerroksen lecasoraa. Operaatiota piti hieman valmistella, kun vaihto piti tehdä ikkunalla roikkuvaan amppeliin päin. Ei puhettakaan, että olisin yrittänyt pujotella posliinikukan köynnöshaaroja amppelinnsrujen väleistä - ja samalla katkonut kallisarvoisia haaroja, jotka tänäkin kesänä ovat jo kahdesti ilahduttaneet kukinnallaan. Vähäisen sotkemisen myötä temppu onnistui, ja nyt vain toivoskelen, että hoya hyötyy vaivannäöstä. 

EDIT. Vein sittenkin myös kliivian ulkoruokintaan, ettei tarvi murehtia, mitä kissut yöllä keksivät syödä. 

Mikä on parasta kesässä/lomassa

Matonpesu kuuluu kesään. Sisko totesi, että se on hänen lempipuuhaansa kesällä. Minä rupesin heti miettimään, mikä mahtaa olla minun suosikkiaskareeni kesällä.. Matonpesu on ihan ok, mutta kyllä minun lempipuuhani liittyvät kesäisin jotenkin puutarhaan. Ensin ajattelin, onko se perkaaminen, silloin kun se ei ole toivotonta tai turhaa. Voi ollakin, mutta varmasti ainakin kompostointi kaikkine vaiheineen kuuluu huippukolmikkoon. Toki kompostointi (ja bokashi) on ympärivuotinen askar, mutta kesällä lämpökompostorin ehtii tyhjätä jälkikompostoitumaan ja täyttää uudelleen useampaan kertaan. Kerrosten latominen, lämpötilan seuraaminen, kompostin ruokkiminen... Mielenkiintoista. 

Perkaaminen kytkeytyy kyllä myös kompostointiin, sillä suurin osa perkuujätteestä menee kompostiin joko suoraan tai vesurilla silputtuna (pitkät heinät, rontot ym. että kompostiaineksen sekoittaminen olisi helpompaa) , tai sitten mustan säkin kautta (esimerkiksi juolavehnä, jonka juuristo on hyvä nujertaa ennen kompostointia). 

Tänä aamuna tuli mieleen laajemminkin, mikä lomassa on parasta. Yksi huippujuttu on se, ettei aamuisin tartte useinkaan miettiä, mitä pukee ylle. Yleensä passaa samat rytkyt kuin edellisenä päivänä. 

Huomenna tosin joutuu vähän taas miettimään asua, kun mennään ihmisten ilmoille. 

Kyllä parhaiden kesäasioiden kilvassa pukeutumislaiskuudelle pärjää oikein hyvin kesän kukkaloisto ja kasvun ihmeen seuraaminen ylipäätään. Yläkuvassa lukeva enkeli ja enkelipelargoni. Alakuvassa yksi tämän päivän sini. Ipomoea purpurea. 

Mitä tulee matonpesuun, niin nelisen mattoa olen minäkin pessyt. Eikä välttämättä enempää tarvikaan. Paitsi jos minulla on riihessä vielä toinenkin luokasta tuotu satataulumatto, yhden jo pesin. Tänään en kuitenkaan rupea mattopyykille. Näin hellepäivän kunniaksi olen ollut sisähommissa. Säilönyt ja leiponut... 

Mukana tutkimuksessa

 Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä ympäristötieteiden tutkija, joka oli kuullut yhteiseltä tuttavaltamme (Millanin siskolta), että me nykyään asutamme vanhaa Kanttorilaa, jonka pihassa tiedetään olevan vanhoja omenapuita. Yhteydenotto liittyi LUKEn, JAMIn ja Ruralian Puuhis-hankkeeseen. Hankkeeseen kuuluu mm. vanhojen omenapuiden DNA-tutkimus. Minulta kysyttiin, voisiko Kanttorilan omenapuut osallistua tutkimukseen eli saisiko niistä tulla ottamaan näytteitä. Totta kai lupa heltisi.

Minulta pyydettiin etukäteistieto vanhojen omppupuiden lukumäärästä (seitsemän) ja lisäksi, jos mahdollista, kasvilomakkeiden täyttö jokaisesta puusta erikseen, kuvien kera. Onneksi aikaa oli kolmatta viikkoa. Totesin, että puhelimella lomakkeiden täyttö ei suju, ja lisäksi kuvani olivat kuulemma liian suuria. Mies osasi neuvoa, miten saan kuvat pienemmässä koossa (yksinkertaista, kuvakaappaus!) ja hän lainasi läppäriään, jolla homma rupesi sujumaan. Yhtenä kohtana lomakkeessa oli lajien nimeäminen. Tai jos lajin nimeä ei ole tiedossa, niin nimien keksiminen. Tiesin (noin 80%:n varmuudella) vain kahden omenalajikkeen nimen, lopuille tuli sellaisia nimiä kuin talvipuu 2 tai punakaneli 3...

Eilen sitten JAMIn hankekoordinaattori kävi ottamassa puista lehtinäytteet, ottamassa puista lisää kuvia ja ripustamassa metalliset numerokyltit kunkin runkoon. Myöhemmin syksyllä tullaan vielä ottamaan omenista kuvat, myös halkaisupinnasta. 

Saa nähdä, tuleeko tähän reppanaan omenaa sen verran, että yhdestä saa kuvat. Tämä on Millanin mukaan Sokerimiron. Puista huonokuntoisin, mutta henki pihisee. Jokin vuosi sitten taivutin yhden vesiverson sivulle, ja se on jo pari kertaa kukkinutkin. Muuten puu on varsin vähälehtinen, rungossa kääpiä. 😒 Omenat ovat kuitenkin olleet hyvänmakuisia, vaikka pienikokoisia. 

Toinen tunnistettu laji (Millanin, siskoni ja ent. naapurin Leenan mukaan) on tämä Antonovka. 

Minulla oli mielenkiintoinen iltapäivä seuratessani tutkimuksen tekoa ja keskustellessani tutkijan kanssa niin omenapuista, muista puutarha-asioista kuin ympäristöstä yleensäkin. 

EDIT. Kävin sitten kurkkimassa Sokerimironin oksistoon. Heikolta näytti satotilanne. En saanut silmääni ensimmäistäkään raakiletta. (Tuo lieriö Sokerimironin rungon takana on miehen askartelema hyönteishotelli, kuusipölkkyyn porattu reikiä. Nytkin siellä pöristiin.) 

EDIT 2. Eilen 2.7. kierrellessäni puutarhassa kävin uudestaan myös Sokerimironin luona ja näin kuin näinkin jopa(!) kolme pientä raakiletta. 

Matalalentoa sinne tänne

Viimeksi kirjoitin lentävästä lähdöstä minilomalle Kuusamoon suoraan päättäjäisistä. Sen jälkeenkin minua on viety kuin kuoriämpäriä (Millanin mummua lainatakseni). 

Pari päivää ehdittiin jotain puuhailla molemmissakin pihoissa, kunnes lähdettiin perinteiselle Norjan reissullemme torstaista tiistaihin, perillä pe-ma. Matka sujui tuttuun tapaan, poikettiin äidin serkun luona, mutta ei enää Millanin tädin luona, sillä hän menehtyi toukokuussa 😢 

Vierailumme aikana odotettiin vauvauutisia, jotka sitten saimmekin lähtöaamuna ❤️ 

Paluumme jälkeen oli taas muutama (3) päivä aikaa palautua ja ahkeroida ennen kuin lähdettiin  seuraavalle lomamatkalle, tällä kertaa pohjoiseen, yhdistetylle kesäseura- ja sukulointimatkalle. Oulussa oli viime viikonloppuna Uusheräyksen kesäseurat, olimme siellä lauantain ja sunnuntaina oli lähistöllä rippijuhlat, joissa saimme tavata miehen sukua. 

Antoisa ihana retki, jonka jälkeen melkein pää surisi runsaista kohtaamisista ja keskustelutuokioista. Sille on kuulemma termikin ulkomaan kielellä, over loaded. 

Pohjoisen viikonlopun aikana oli amaryllis avannut kukintonsa. 

Kaikenlaista muutakin ilonaihetta puutarhasta aina löytyy (mutta myös keskeneräisiä projekteja ja uusia haasteita) 

Aiemmin menettämäni rantalaukkaneilikan olen suureksi ilokseni saanut takaisin, kun ostin muutaman taimen ja yhden mättään sain kylvettyäkin, niin että sitä on nyt kolmessa eri penkissä. 

 

Ehdin monta vuotta himoita punakukkaisia (koralli-)keijunkukkia. Nyt hankintani on alkanut kukkia - ja lisää luvassa, kun tänä keväänä sain kasvatettua ostosiemenistä muutamia taimia. Ne odottavat purkissaan varmaan ensi kesään, josko saisin uudistettua jonkinkaan perennapenkin.

Loma alkoi lomalla

Väsyttää ja nukuttaa. En tiedä, johtuuko se siitä, että laiskottelu väsyttää vai olenko oikeasti näin väsynyt lukuvuoden päätyttyä. Pieni irtiotto arjesta suoraan päättäjäisistä: ajoimme Koillismaalle minilomalle. Huomenissa olemme jo takaisin kotona. Täällä on ollut vilakka ilma, mutta kotopuolessa ilmeisesti turhankin lämmin siihen nähden, että kasvihuoneessa on vain yksi automaattisesti avautuva tuuletusluukku. Mutta eiköhän siellä ole selvitty. 

Porojen lisäksi olemme nähneet mm. vesilintuja, heinäsorsien lisäksi kuikkapariskunta ja haapanapariskunta sekä kasvikunnasta esimerkiksi mesimarjaa, suokukkaa ja hietapitkäpalkoa eli ilmeisesti uudelta nimeltään hietalituruohoa. 

Kotimatkalla tapaamme pikkuserkkuni ja pidetään varmaan muitakin taukoja kenties maisemia ihaillen. Se vain surettaa, että joka paikkaan ihminen on jättänyt enemmän tai vähemmän jälkiä itsestään (ja useimmiten myös paheistaan). 

Loppuun muutama kuva Ruusurannasta. Jo ennen lomaa olen sentään muutamia kertoja ehtinyt miehen matkaan "työleirille". Kasvimaan kääntämistä ja rikkakasvien säkittämistä.  Perunoitakin on jo saanut mullata sekä Ruusurannassa että Kanttorilassa. 

Tästä kärhöstä meinaan saada pistokkaan. 

Esikoiden aika, kun krookusten ja vuokkojen aika on ohi, ja narsissienkin pian. 

Viime vuonna Ruusurannassa ei ollut mitään vaivaa omenoiden keräämisestä, mutta jos pölyttäjät ovat olleet ahkerina, niin ensi syksynä saanee uurastaa kyllästymiseen asti. Omppupuiden alla (niitä on kaksi) oli upea valkovuokkoesiintymä, joka pääsi oikeuksiinsa, kun mies oli raivanmut puiden alustasta vadelmarisukon ja mädäntyneet omenat pois. Nyt siellä on kukintavuorossa ainakin pitsimyssy (rönsytiarella) ja lemmikki, myöhemmin mm. varjolilja. 

Viikko kesälomaan

Oli tarkoitus kirjoittaa jotain eilen sunnuntaina - tuli siten postauksen päivämäärä sen mukaan. Tänään oli jännää töissä, kouluuntutustumispäivä, mutta siitä selvittiin, jos ei kunnialla niin pienin tappioin. 

En sitten vielä jäänyt koululle enempiä siivoamaan, kun mies odotti kotona, että lähdettäisiin Ruusurannassa käymään. Häntä odotti keskeneräinen ruohonleikkuu-urakka ja minun piti viedä sinne bokashiastia ja tehdä multatehdas, kun se unohtui lauantaina. 

Olen pitänyt ruutuvihkoon vähän kylvö- ym. päiväkirjaa, niin en ole tänne taas vähän aikaa päivitellyt. 

Nyt halusin lisätä kuvat uusimmasta sipulikasvistani, jonka hankin viime syksynä oranssin lippiksen maatalouskaupasta poistomyynnistä. 

Keisarinkruunu

Sen hajun sanotaan pitävän kauriit ja jänikset poissa sen kimpusta. Kun se oli noussut yllättävän nopeasti pintaan, minun piti tietysti pyllistellä nuuhkimaan tuoksua. Ilokseni tuoksu oli sama kuin eräässä lempilajissani, lamopeikonkellossa. 

Lamopeikonkelloa paljastaa hajullaan, milloin se on vaivihkaa noussut esiin monien muiden perennojen jälkeen. 

Lumisadeviikonloppu

Torstaina patikoitiin luontoliikunnan valinnaisryhmän kanssa kukkulan laelle maisemia ihmettelemään. Vaikka koululle palattua venyttelinkin jalkalihaksia, illalla kotona kuitenkin jalka kramppasi. Muutenkin oli sellainen olo kuin olisin saanut kylmää. Onneksi perjantai on lyhyt päivä. Kotiin tultuani tuntui olevan voimat kaikki, eikä jonkin aikaa vaivannut alavatsakipukaan tuntunut helpottavan. Kun sitten alkoi viluttaa ja lämpö nousi, arvelin syyksi tutun divertikkelivaivan. Lepo ja tulehduskipulääke taittoivat kuumeen ja vatsakipukin hellitti jonkin verran. Jos maanantaina vielä vaivaa, soitan työterveyteen. 

Uutteraksi aikomani viikonloppu muuntui siis rauhalliseksi (mammuskelua ja lueskeltua). Tosin kylmyys ja lumisade ovat myös olleet omiaan pitämään meidät sisällä.

Tänään olen kuitenkin sisällä saanut leikkiä mullalla. Koulin ahkeraliisaa, yrtti-iisoa ja auringonkukkaa sekä kylvin risiiniä ja ruusupapua sekä uusintakylvön kesäasterista, tällä kertaa kokeilen, auttaako lämpömatto itämistä. Jätin myös perliittikerroksen laittamatta tähän kokeiluun. 

Tyttäreltä saatuja kuun- ja päivänliljoja minun olisi myös pitänyt istuttaa, kun keksisi, minne. Kellarista on vielä hakematta yksi daliaerä, onnenapilat ja amarylliksen sipulit. 

Äsken ripustin kesäverhot olkkariin. Salin ikkunat ovat olleet verhoitta siitä asti, kun riisuin jouluverhot. Mietin, että miehen olisi pitänyt ottaa minusta kuva, kun kurkottelin emännänjatkon päältä verhopidikkeisiin. Olisin laittanut kuvan työkavereille ja häikkistellyt, ettei kukaan ollut moksiskaan, vaikka mä kaahiin ylennöksillä. Koululla minua kauhistellaan joka kerta, kun seison tuolin päällä - kun ei pätkä yllä yläkaappeihin ilman baarijakkaraa! Ymmärrän toki, etteivät halua minulle sattuvan mitään, mutta joko nyt vähän päälle kuusikymppisenä pitäisi ruveta tasapaino pettämään ja huippaamaan?  

Kun poikkesin viikolla hammaslääkäristä palatessa Ruusurannassa tomaatin taimia tsekkaamassa, niin otin samalla muutaman kukkakuvan, parista sellaisestakin kevään kukkijasta, joita ei Kanttorilassa ole.

Valkovuokkoja toki täälläkin on, muttei niin isoa lämpärettä kuin Ruusurannassa omppupuun alla. 

Tämä viehättävä pieni kevätkasvi on kiurunkannus, sitä himoitsisin Kanttorilaankin, mutta kotiloiden pelosta en tohdi siirtää. Josko tuosta löytyisi siemeniä? Kuvasta tuli suttuinen ja kukintakin alkoi olla ohi. 

Millan sanoo tätä ja lajitovereitaan tuulivoimapuistoksi. Kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'  on matalavartinen. 

Näistä otin kuvan, koska maantien puoleisessa penkissä kasvavat krookukset ovat jotain superisoa lajiketta.

 Parina yönä olen nähnyt unia, jotka voisi melkein laskea painajaisiksi. Viime yönä menin tyttären kanssa kirkkoon suurin odotuksin (virsiä, sanaa, saarna, ehtoollinen), mutta tuli pettymys ja järkytys. Kirkkosalissa ei ollut penkkejä (muutenkin vaikutti koristelultaan hieman ortodoksikirkolta). Tyhjä lattiatila täyttyi kaikenmaailman pelleilystä ja teatterista, ihan kuin Turkan ohjauksessa. Me istuimme ovisuussa, tytärtä ihan itketti. Joku "esiintyjä" tuli naamani eteen katsomaan minua paperitötterön läpi. Suutuspäissäni näytin hälle kieltä. Joku kävi "omatoimiehtoollisella" vissiin sakastissa, kun ei muualla näkynyt, vaikka alussa oli mainostettu ehtoollista.

Se toinen painajainen liittyi töihin. Ensi vuonna nykyiset kaksi ykkösluokkaa yhdistetään yhdeksi kakkosluokaksi. Unessa tuo ryhmä paiskattiin mulle yllättäen etukäteen yhdeksi tunniksi, jota en tietenkään ollut osannut suunnitella. Tiesin vain, että äikkää pitäisi olla. Mitähän sitä opeteltaisiin? No, sijamuotoja! Translatiivi ja essiivi nyt aluksi... Olikohan ihmekään, kun oppilaat eivät kuunnelleet vaan olivat levottomia... 

Huhtikuinen hupi

Poutainen lämpöinen sää on jatkunut, samoin pienet yöpakkaset. Eilen kuitenkin laitoin kasvihuoneessa valmiiksi muutaman istutuslaatikon, vaikken vielä taida uskaltaa sinne tomaatteja istuttaa. Mutta sen verran tein tilaa vintin ikkunalle, että vein sieltä kaikki rääppööt Ruusurannan ikkunalle. Toisin sanoen, samalla kun joitakin tomaatteja koulin, joillekin lisäsin multaa ja sidoin pisimpiä tomaatteja tukikeppeihin, tein inventaariota kaikkein elinvoimaisimmista taimista. Niitä oli 27, kymmentä eri lajiketta. Sitten oli se joukko surkeita, pieniä taimia, jotka saavat nyt olla koekaniineina, miten niille käy kylmillään olevassa talossa, kylläkin eteläisellä ikkunalla, missä Millanilla tomaatin taimet menestyivät hyvin. 

Eilen oli muutenkin puutarhapuuhapäivä. Olin yksin kotona, kun mies kävi pohjoisessa hoitamassa vuokra-asioita ja erään ystävän synttäreillä. Niinpä minulla oli oiva tilaisuus mellastaa miten mielin, puutarhan lisäksi vähän tuvallakin, viikkosiivouksen moista, monen viikon tauon jälkeen 🙄. Ruusurannassa kaivelin vähän lupiinin ja mesiangervoa ei juurakoita pellolta kuivumaan risuaidan päälle. Lapiointi tuntui lihaksissa vielä koko illan. Mies toi tyttäreltä minulle kuun- ja päivänliljan juurakoita (vaihtarina maa-artisokan mukuloihin), mutta en ole vielä jaksanut liljoille kaivaa paikkaa. 

Mies teki minulle pyytämäni kukkalaatikon näyttämään paikkaa varten. Siitä tuli iso ja upea. Se korvaa aikaisemmat muoviset pyryt, jotka olivat auringonvalon saannin kannalta liian matalalla, ja pieniksikin ne jäivät, muoto ei ollut ihanteellinen köynnöstukea ajatellen. Nyt suuret odotukset tulevan kesän köynnöskukkaistutusten suhteen. 

Kevätillassa hehkuvia valkokukkia

Tänä iltana jaksoin vihdoin aloittaa perennapenkkien siivoamisen talventörröttäjistä. Samalla ilokseni huomasin, että valkoiset krookukseni ovat säilyneet hengissä. 

Hämärtyvässä illassa myös jouluruusu erottui kauas. Vaikka valkoinen ei olekaan väri, niin on valkoisilla kukilla silti paikkansa ja aikansa pihassani. (Se aika on nimenomaan kevätilta tai kesäyö. ) 

Taannoin kirjoitin neuleprojektin alkuvaikeuksista.  Takakappalekaan ei heti emsiyrittämällä tullut sopivanlevyiseksi, mutta heti kun pituutta oli tarpeeksi, sovittelin osia yhteen ja ylleni. Tulos vaikutti hyvältä. Mutta sitten piti jännätä, riittäisikö lanka sittenkään hihoihin asti. Jätin hihat varmuuden vuoksi lyhyemmäksi kuin ohjeessa sanottiin, ja kyllä lanka sitten riitti vielä kapeaan kaulusresoriinkin.