Lumisadeviikonloppu

Torstaina patikoitiin luontoliikunnan valinnaisryhmän kanssa kukkulan laelle maisemia ihmettelemään. Vaikka koululle palattua venyttelinkin jalkalihaksia, illalla kotona kuitenkin jalka kramppasi. Muutenkin oli sellainen olo kuin olisin saanut kylmää. Onneksi perjantai on lyhyt päivä. Kotiin tultuani tuntui olevan voimat kaikki, eikä jonkin aikaa vaivannut alavatsakipukaan tuntunut helpottavan. Kun sitten alkoi viluttaa ja lämpö nousi, arvelin syyksi tutun divertikkelivaivan. Lepo ja tulehduskipulääke taittoivat kuumeen ja vatsakipukin hellitti jonkin verran. Jos maanantaina vielä vaivaa, soitan työterveyteen. 

Uutteraksi aikomani viikonloppu muuntui siis rauhalliseksi (mammuskelua ja lueskeltua). Tosin kylmyys ja lumisade ovat myös olleet omiaan pitämään meidät sisällä.

Tänään olen kuitenkin sisällä saanut leikkiä mullalla. Koulin ahkeraliisaa, yrtti-iisoa ja auringonkukkaa sekä kylvin risiiniä ja ruusupapua sekä uusintakylvön kesäasterista, tällä kertaa kokeilen, auttaako lämpömatto itämistä. Jätin myös perliittikerroksen laittamatta tähän kokeiluun. 

Tyttäreltä saatuja kuun- ja päivänliljoja minun olisi myös pitänyt istuttaa, kun keksisi, minne. Kellarista on vielä hakematta yksi daliaerä, onnenapilat ja amarylliksen sipulit. 

Äsken ripustin kesäverhot olkkariin. Salin ikkunat ovat olleet verhoitta siitä asti, kun riisuin jouluverhot. Mietin, että miehen olisi pitänyt ottaa minusta kuva, kun kurkottelin emännänjatkon päältä verhopidikkeisiin. Olisin laittanut kuvan työkavereille ja häikkistellyt, ettei kukaan ollut moksiskaan, vaikka mä kaahiin ylennöksillä. Koululla minua kauhistellaan joka kerta, kun seison tuolin päällä - kun ei pätkä yllä yläkaappeihin ilman baarijakkaraa! Ymmärrän toki, etteivät halua minulle sattuvan mitään, mutta joko nyt vähän päälle kuusikymppisenä pitäisi ruveta tasapaino pettämään ja huippaamaan?  

Kun poikkesin viikolla hammaslääkäristä palatessa Ruusurannassa tomaatin taimia tsekkaamassa, niin otin samalla muutaman kukkakuvan, parista sellaisestakin kevään kukkijasta, joita ei Kanttorilassa ole.

Valkovuokkoja toki täälläkin on, muttei niin isoa lämpärettä kuin Ruusurannassa omppupuun alla. 

Tämä viehättävä pieni kevätkasvi on kiurunkannus, sitä himoitsisin Kanttorilaankin, mutta kotiloiden pelosta en tohdi siirtää. Josko tuosta löytyisi siemeniä? Kuvasta tuli suttuinen ja kukintakin alkoi olla ohi. 

Millan sanoo tätä ja lajitovereitaan tuulivoimapuistoksi. Kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'  on matalavartinen. 

Näistä otin kuvan, koska maantien puoleisessa penkissä kasvavat krookukset ovat jotain superisoa lajiketta.

 Parina yönä olen nähnyt unia, jotka voisi melkein laskea painajaisiksi. Viime yönä menin tyttären kanssa kirkkoon suurin odotuksin (virsiä, sanaa, saarna, ehtoollinen), mutta tuli pettymys ja järkytys. Kirkkosalissa ei ollut penkkejä (muutenkin vaikutti koristelultaan hieman ortodoksikirkolta). Tyhjä lattiatila täyttyi kaikenmaailman pelleilystä ja teatterista, ihan kuin Turkan ohjauksessa. Me istuimme ovisuussa, tytärtä ihan itketti. Joku "esiintyjä" tuli naamani eteen katsomaan minua paperitötterön läpi. Suutuspäissäni näytin hälle kieltä. Joku kävi "omatoimiehtoollisella" vissiin sakastissa, kun ei muualla näkynyt, vaikka alussa oli mainostettu ehtoollista.

Se toinen painajainen liittyi töihin. Ensi vuonna nykyiset kaksi ykkösluokkaa yhdistetään yhdeksi kakkosluokaksi. Unessa tuo ryhmä paiskattiin mulle yllättäen etukäteen yhdeksi tunniksi, jota en tietenkään ollut osannut suunnitella. Tiesin vain, että äikkää pitäisi olla. Mitähän sitä opeteltaisiin? No, sijamuotoja! Translatiivi ja essiivi nyt aluksi... Olikohan ihmekään, kun oppilaat eivät kuunnelleet vaan olivat levottomia... 

Huhtikuinen hupi

Poutainen lämpöinen sää on jatkunut, samoin pienet yöpakkaset. Eilen kuitenkin laitoin kasvihuoneessa valmiiksi muutaman istutuslaatikon, vaikken vielä taida uskaltaa sinne tomaatteja istuttaa. Mutta sen verran tein tilaa vintin ikkunalle, että vein sieltä kaikki rääppööt Ruusurannan ikkunalle. Toisin sanoen, samalla kun joitakin tomaatteja koulin, joillekin lisäsin multaa ja sidoin pisimpiä tomaatteja tukikeppeihin, tein inventaariota kaikkein elinvoimaisimmista taimista. Niitä oli 27, kymmentä eri lajiketta. Sitten oli se joukko surkeita, pieniä taimia, jotka saavat nyt olla koekaniineina, miten niille käy kylmillään olevassa talossa, kylläkin eteläisellä ikkunalla, missä Millanilla tomaatin taimet menestyivät hyvin. 

Eilen oli muutenkin puutarhapuuhapäivä. Olin yksin kotona, kun mies kävi pohjoisessa hoitamassa vuokra-asioita ja erään ystävän synttäreillä. Niinpä minulla oli oiva tilaisuus mellastaa miten mielin, puutarhan lisäksi vähän tuvallakin, viikkosiivouksen moista, monen viikon tauon jälkeen 🙄. Ruusurannassa kaivelin vähän lupiinin ja mesiangervoa ei juurakoita pellolta kuivumaan risuaidan päälle. Lapiointi tuntui lihaksissa vielä koko illan. Mies toi tyttäreltä minulle kuun- ja päivänliljan juurakoita (vaihtarina maa-artisokan mukuloihin), mutta en ole vielä jaksanut liljoille kaivaa paikkaa. 

Mies teki minulle pyytämäni kukkalaatikon näyttämään paikkaa varten. Siitä tuli iso ja upea. Se korvaa aikaisemmat muoviset pyryt, jotka olivat auringonvalon saannin kannalta liian matalalla, ja pieniksikin ne jäivät, muoto ei ollut ihanteellinen köynnöstukea ajatellen. Nyt suuret odotukset tulevan kesän köynnöskukkaistutusten suhteen. 

Kevätillassa hehkuvia valkokukkia

Tänä iltana jaksoin vihdoin aloittaa perennapenkkien siivoamisen talventörröttäjistä. Samalla ilokseni huomasin, että valkoiset krookukseni ovat säilyneet hengissä. 

Hämärtyvässä illassa myös jouluruusu erottui kauas. Vaikka valkoinen ei olekaan väri, niin on valkoisilla kukilla silti paikkansa ja aikansa pihassani. (Se aika on nimenomaan kevätilta tai kesäyö. ) 

Taannoin kirjoitin neuleprojektin alkuvaikeuksista.  Takakappalekaan ei heti emsiyrittämällä tullut sopivanlevyiseksi, mutta heti kun pituutta oli tarpeeksi, sovittelin osia yhteen ja ylleni. Tulos vaikutti hyvältä. Mutta sitten piti jännätä, riittäisikö lanka sittenkään hihoihin asti. Jätin hihat varmuuden vuoksi lyhyemmäksi kuin ohjeessa sanottiin, ja kyllä lanka sitten riitti vielä kapeaan kaulusresoriinkin. 

Good Friday

Esikasvatuspäivityksiä

Ilokseni Pulsatilla on kuin onkin itänyt, olen saamassa jopa kolme tarhakylmänkukkaa. Ensi keväänä kylvän vielä loput ostosiemenet, josko niistäkin jokunen pitäisi. Sen sijaan heitin jo toiveet sinipallo-ohdakkeesta, kun taas kukontöyhdöstä kokeilen vielä uutta kylvöstä.

Saadakseni lisää tilaa esikasvatukseen koulin jo orvokit isompiin astioihin ja vein ne kasvihuoneeseen. Tänään siellä oli jo liikaa lämpöä, niin nostin orvokit ulos. Illalla vien ne taas kasvihuoneeseen, mutta sinne pitäisi varmaan asentaa myös jo tuuletusautomaatti aurinkoisten päivien varalle. 

Parin vuoden tauon jälkeen minulla on nyt tomatilloakin esikasvamassa. Siivosin kyllä jo multatouhut pääsiäisen tieltä, mutta pitäisi minun kylvää vielä tänään kokeeksi tuoksuköynnöskuusaman ja sikurin siemeniä. 

Loma-aikoja

Työnantajani lahjoittaa joka vuosi yhden ylimääräisen palkallisen vapaapäivän meille yli kuusikymppisille, niinpä sain viime viikonlopun pidennettynä, ja kolmen työpäivän jälkeen nautin taas neljän päivän lomaa. 

Tälle keväälle on luvassa vielä vapun ansiosta pitkä viikonloppu sekä helatorstain jälkeisen perjantainkin saamme vapaaksi, kun pidimme yhden lauantaityöpäivän.

Pääsiäisloma alkoi tuttuun tapaan kiirastorstain ehtoollisjumalanpalveluksella. 

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa sekä saarna että virret koskettivat. Tämän vuoden evankeliumiteksti oli Johanneksen mukaan. Päätösvirren jälkeen (Voi Hänen rakkauttaan) kävin vielä ottamassa kuvia alttarilta. 

Lankalauantaina on tarkoitus kyläillä Millanin luona ja syödä vielä kerran synttärikakkua. Ajattelin kuitenkin jättää namusia ja terveisiä virpojille, jotka täälläpäin kiertelevät vasta huomenissa. 

Kevättää yhä enemmän

Eilen työpäivän jälkeen pesin yhden koneellisen pyykkiä, kun niin lupaavasti tuulahteli (lue: tuulennopeus puuskissa myrskylukemissa). 

Illemmalla pääsin sitten taas koulimaan: mukulasellerit ja tomaatit (melkein kaikki). Ilokseni Blue pitts -lajikekin lopulta iti niin, etten kaikkia koulinut. Yli viisi mutta alle kymmenen koulin ja loput pikkutaimet (ehkä viisi) joutuivat kompostiin. 

Nyt on jo myös ahkeraliisa alkanut itää, samoin muutama mustasilmäsusanna on noussut pintaan. Myös yrtti-iisoa on luvassa ja ainakin yksi japanin ihmekukka - jos saan taimen pysymään hengissä. Viime keväänä taimet menehtyivät. Syyssyrikkääkin on pinnassa, mutta ovatpa pikkuruisia alkuja, ei uskoisi, että pensaaksi kasvaa. Vielä jänskätän ainakin sinipallo-ohdakekylvöstä. Ja ne samettikukat on vielä kylvämättä. Jospa muistaisin tänä iltana. 

Tämä se on ihanaa, saada seurata itämistä ja kasvua. Vaan olipa ihanaa myös bongata tänä aamuna työmatkalla ensimmäiset joutsenet, ja kotimatkalla niitä näkyi jo useita pariskuntia. (Tänään meillä oli lauantaikoulupäivä, saadaan sillä helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi. Samana viikonloppuna on sitten 40-vuotishääpäivämme, monta päivää aikaa juhlia...)

Aivan kiva koulupäivä. Yksi ilahduttava asia oli oppilaan minulle tekemä lahja. 

Töistä palattuani kävin hakemassa eiliset pyykit ja sen jälkeen kävin viemässä linnulle vielä yhden erän talipalloja ja siemenkakkuja. Sitten teinkin jo ensimmäisen kierroksen suurelta osin sulaneella kasvimaalla miettien mm. mihin kylvän porkkanoita tänä vuonna.

Kevättää

Neulonta jatkuu, mutta nyt pidän taukoa sukista ja aloitin villatakkikokeilun. Selasin lomalla nipun käsityölehtiä etsien neuleohjeita villatakkeihin. Sain siskolta ison määrän lankaa, joka mielestäni sopisi pitsineuleeseen. Löysinkin mukavan mallisen villatakin, mutta sen ohjetta en ryhtynyt seuraamaan kirjaimellisesti, koska se olisi pitänyt tehdä taka- ja etukappaleet yhtä aikaa samoilla puikoilla. Minä kun halusin tehdä kappaleet erikseen. Niinpä olenkin joutunut pärvöttämään eli purkamaan ja aloittamaan alusta kolmeen kertaan. Ehdin jo tehdä molemmat etukappaleet (samaan tahtiin molempia neuloen) kuvan näyttämään pituuteen, kun päätin aloittaa alusta. Pärvötin toisen puolen ja aloitin uudelleen isommalla silmukkamäärällä, toinen kappale sai jäädä vielä vertailun vuoksi ja suunnittelun avuksi. 

Eilen illalla pärvötin uudestaan (en sentään ollut tehnyt kuin kymmenkunta senttimetriä) ja vähensin silmukoita puolen kuvion verran. Nyt etukappaleem leveys helmassa vaikuttaa sopivalta. 

Sää on muuttunut varsin keväiseksi. Keväistä tunnelmaa lisäsi viikolla vielä postilaatikosta löytynyt siemenlähetys.  

Kuvassa osa tilaamistani siemenistä, parista pussista tein jo esikasvatuskylvön, nimittäin syyssyrikkää ja tarhakylmänkukkaa. Niiden lisäksi kylvin perjantaina muitakin perennoja, sininataa,  mustasilmäsusannaa, yrtti-iisoa, sinipallo-ohdaketta, jotain laukkaa (jonka siemeniä keräsin mukaani viime kesänä veljen morsiamen puutarhasta) ja lisäksi tähkäverbenaa, jota olisi pitänyt kylvää ULOS RUUKKUUN jo tammikuussa lumen alle, mutta kokeeksi laitoin nyt ulos varjoisaan paikkaan  ruukkukylvön, jonka peittelin ensin perliitillä ja sitten lumella. 

Sittemmin kylvin myös ahkeraliisaa, joka unohtui perjantaina, samoin Sungold-tomaatteja, joita en muistanut helmikuussa, kun kylvin muita tomaatteja. Blue pitts - ja Moneymaker -lajikkeita kylvin muutaman siemenen lisää, kun edelliset eivät näyttäneet itävän. 

Pian pitäisi kylvää ilmeisesti myös samettikukkaa. Mutta en vielä tänään. Tänään tein kaalikääryleitä romanialaisella reseptillä ja samalla uuninlämmöllä vähän hyväskääkin. Kirkossakin käytiin. Suntio tuli kysymään meitä tekstinlukijoiksi, mikäpäs siinä, kun molemmilla sattui olla lukulasit mukana. 

Voittajafiilis

Talviloma menossa. Otin uhallakin luokasta mukaani pari koulutyötä.. Olin vakaasti päättänyt ne myös tehdä, vaikka vähän itseäni epäilinkin.

Loman aloitin kuitenkin perjantaina leipomalla (ja pyykkäämällä). Lauantaina kyläilyä, sunnuntaina kirkonmenot ja seuraavan kyläreissun valmistelua. Maanantaina kävimme sukulaisissa, siskojen kokoontumisajo lapsuuskotiin ja siskon ruokapöytään. Tänä aamuna sitten tartuin toimeen ja kävin läpi oppilaiden matematiikan kirjoista kaikki pääsälaskutehtävät ja sen jälkeen laadin uuden istumajärjestyksen ruokailuun. Siinä ne kouluhommat olivatkin. Jes!

Sitten onkin ollut aikaa loma-askareille, joista yhtenä kylvin jo tomaatin siemeniä esikasvatukseen, yhtätoista eri lajiketta, mutta vain kahdesta kuuteen siementä kutakin.

Samalla valmistellaan seuraavaa kyläilyä. Nyt näyttää, että perinteeksi muodostunut perhetapaaminen järjestyy tälläkin lomaviikolla.

Näyttää myös siltä, että pääsemme käymään pohjoisessa sukuloimassa vielä toisenkin kerran tänä kevättalvena, rippijuhlissa. 

EDIT. Rippijuhlat siirtyivätkin hamaan, kun rippilapsi oli sairastunut leirillä. 

Lomaani kuuluu ehdottomasti myös käsityöt ja lukeminen, vaikka siivoilut jäisivätkin sitten vähemmälle. Muumikirjat ovat työn alla, koska missasin maratonin, eikä neuloosi meinaakaan hellittää.

Tästä väriyhdistelmästä tykkään itse kovasti. Raitalangalle kaveriksi sopi mintunvihreä. 

Ystävänpäivän puuhia

Taimien kouliminen on mielestäni varsin oiva tapa juhlistaa ystävänpäivää. Orvokki taimilla oli jo vankat juuret, samoin paprikoilla, mutta petuniat ovat, äidin sanoin, hengettömiä. Eivät toki kuolleita, vaan niin pieniä ja hentoja, että niiden käsittely kysyy varovaisuutta ja hermoja.

Koulin myös jonkin oudon jättitaimen, joka jökötti keltaisten orvokkien keskellä. Ulkonäön perusteella se voisi olla  auringonkukka tai vaikka kurpitsa. Aika näyttää, jos se hengissä pysyy.

En ihan vielä kylvä tomaattia, mutta siemeninventaarion voisin tehdä, sekä kukkien että vihannesten siemenistä. 

Sain neulottua miehelle kaksinkertaiset lapaset ja sen jälkeen aluslapaset naisten  kokoisiin kaksinkertaisiin. Mutta tähän väliin aloitin taas uudet sukat. Kokoonnumme taas lomani aikana koko perheellä pitsalle, ja siihen mennessä haluan saada sukat valmiiksi vävyä varten. Hänen kengännumeronsa on jotakuinkin 46.

Nojatuolini vieressä on muovilaatikollinen ja pari korillista eri värisiä ja kokoisia villalankakeriä, joita varmaan pitkin lopputalvea jalostan neuleiksi (enimmäkseen sukiksi). Pitkän tähtäimen suunnitelmana on saada alulle jokin villatakin tapainen neule itselle. Äidin tekemän villatakin luonnonvalkoiset hihat alkavat olla harmaat, kun tänä talvena villatakkia on tarvittu jatkuvasti.

Pakkaset jatkunevat vielä hyvän aikaa, niin tein illalla vielä toisen erän tälle talvelle rasvasiemenkuppeja lintuja varten (munkinpaistorasvaa, joululta jäänyt kookosrasvan loppu, ruokaöljyä, auringonkukan ja pellavan siemeniä sekä murskattuja maapähkinöitä). Aamuhämärissä kävin ripustamassa kolme pientä simenkuppia. Trafiikkia piisaa.

Tuossa vielä takaperoinen  kuvasarja miehen kaksinkertaisista tumpuista. 

Härkäviikkoja

Nyt voin laskea härkäviikkojen alkaneen meidän huushollissa. Loput joululaatikot on toki ajat sitten syöty, ja joulusuklaistakin on enää viimeinen levy jäljellä. Mutta tänään paistoin viimeiset piparit pakastimeen jouluna jemmaamistani taikinamöykyistä (ja samalla uunin lämmöllä toiseksi viimeisen torttutaikinan joulutortuiksi). Tonttukuvioisen verhokapan otin keittiön ikkunalta pois samoihin aikoihin kuin riisuin muutkin joulukoristeet ja -liinat. 

Uunin lämmöstä puheen ollen. Mies löysi ratkaisun kiertoilmauunin toimimattomuuteen. Siitä oli vastus sökönä. Nyt on uusi vastus jo paikallaan ja kiertoilma toimii taas. Myös silitysrauta toimii, kun siihen vaihdettiin uusi johto. Niinpä sain kesken jääneen silitysurakankin viimeisteltyä viime viikonloppuna. 

Ensimmäisiin esikasvatuksiin ryhdyin myös lopulta  tammikuun vaihtuessa helmikuuksi. Kaikkien eriväristen orvokkien siemenet ovat jo alkaneet nousta taimelle, samoin violetti petunia. Mutta paprikoita, munakoisoa ja keijunmekkoja saan vielä odotella ehkä pari viikkoa. Tänään kannoin kaksi taimilaatikkoani vintille ja laitoin taimille kasvivalon. Tänä viikonloppuna olen vihdoin päässyt pesemään pyykkiäkin, kun pakkanen on hetkeksi lauhtunut, niin on tarjennut ripustaa pyykkejä ulos.    

Pakkasilla olen viihtynyt kudinvartaiden ja villalankajämien kanssa. Muutama sukkapari on kertynyt lisää ensi vuoden Operaatio Joulun lasta varten, lisäksi yhdet rasat Puoli seitsemän Tumpputalkoisiin ynnä kaksinkertaiset lapaset miehelle lämmikkeeksi. Nyt on työn alla toiset kaksinkertaiset, naisten kokoa. Alunperin aloitin sukkaurakan vaje taakseni samalla lankavarastojani. Sitten kuitenkin ostin viikko sitten lisää lankoja, kun olivat tarjouksessa... 

Pari viikkoa talvilomaan. Noinkohan silloin taas kirjoittelisi. 

"Ei kahta kolmannetta"

Joulusiivouksien yhteydessä piilotin kaappiin odottamaan nipun silitettäviä tyyny- ym. liinoja - olivat olleet vieraskamarin sängyllä hyvän aikaa silitystä odottamassa. Saatuani pohjoisen reissulta uuden pesukoneen pyykkäsin lisää silitettävää. Se ei kuulu lempipuuhiini (siis silittäminen), enkä yleensä vaivaudukaan kuin tyyny- tai pöytäliinojen osalta. Otin viimeiset tyynyliinat pyykkinarulta jäisinä, kasasin ne kosteuttamaan kaapissa joulun yli jemmaamiani silitettäviä ja rustasin silityslaudan valmiiksi. Ehdin silittää ehkä puolet urakasta, kun silitysrautani kärähti. Pikkusiskoni totesi pyykkikoneen ja uunimme simahdettua olevan tyypillistä, että koneet laukeavat juhlapyhien aikaan. Vaikken silityksestä nautikaan, harmitti silti, että urakka jäi kesken. Ja liinakasa jälleen odottamassa vierashuoneen sängyllä ties mihin asti. Silitysraudan johdon pintaan oli tullut murtuma. Kun tyhmyyksissäni lisäsin vettä säiliöön höyryttämistä varten - irrottamatta johtoa seinästä - kastunut johto alkoi kipinöidä ja savuta. Toki se olisi alkanut kärytä kuitenkin siinä vaiheessa, kun olisin työntänyt pistokkeen takaisin pistorasiaan. Johto oli ollut litistyneenä ja vääntyneenä raudan telineessä, vaikka oli siihen täytynyt tulla pintavikaa/ suojauksen kulumista jo vuosien mittaan.

Kuvitukseksi huomiseen loppiaiseen liittyen tämän joulun korttikavalkadi pois lukien oppilailta saamani kortit. Loppiaiseksi olen tavannut kerätä joulukortit yhteiskuvaan ennen kuin olen lajitellut ne muistojen joukkoon.