Kanttorilan kulmilla

Kanttorilan puutarhassa -blogi saa tässä tavallaan jatkoa, vaikkakin kirjoittaja on vaihtunut Kanttorilan isäntäväen vaihduttua. Toivon, että puutarha säilyisi edes lähimainkaan yhtä kukoistavana kuin Millanin hoidossa. Turha toivoa kuitenkaan samaa tälle blogille.

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Sydän syrjällään

›
Heräsin tänään kymmentä vaille kymmenen - ei puhettakaan, että olisimme ehtineet livekirkkoon. Kyllähän minä sitä jo aavistelinkin, kun vast...
2 kommenttia:
torstai 15. syyskuuta 2022

Ryöttääset pultut

›
Yksi eittämätön etu tässä vuorotteluvapaassa on se, ettei tarvitse aamuisin miettiä, mitä pukisi ylleen. Minulla on muutamat verkkarit ja pa...
keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Koho- ja perennapenkkiurakat

›
Vaikka minulla onkin menossa Mma Ramotswe-kirjojen uusintalukumaraton ja vaikka tuntuu, etten muuta juuri ole ehtinytkään, niin jotain pihah...
sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Isoja iloja - ja pieniä suruja

›
Jos olisin kirjoittanut jo eilen tämän postauksen, niin otsikoksi olisi riittänyt tuo alkuosa. Mutta asian näin ei ollessa kirjoitan minkä k...
keskiviikko 31. elokuuta 2022

Sadonkorjuu on jatkunut, mutta nyt tulee kylmä

›
Ehdinpäs tehdä toisenkin erän maustekurkkuja, vaikka avomaankurkut ovatkin tänä satokautena hidastelleet. Edellisvuotista kurkkua on kellari...
maanantai 22. elokuuta 2022

Tytit ja muuta sadonkorjuuta

›
Kanttorilan ensimmäisinä vuosinamme hankimme yhden Tarmo- ja neljä Tytti-pensaan tainta, kun olin saanut päätettyä, mihin ne sopisivat. Palj...
perjantai 19. elokuuta 2022

Perennapenkkiprojekti valmis

›
  Älkää antako kauniin punatähkän hämätä, täältä tulee taas tekstiä lähinnä omiksi tarpeiksi, jotta muistan ensi suvenakin, mitä pitäisi pen...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Aila
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.