maanantai 2. kesäkuuta 2014

Istuttamaan

Miten kummassa saamme seitsemän taimilaatikkoa mahtumaan pikkusitikan kyytiin? Ei oikein voi pinota päällekkäinkään. Noinkohan uskaltaisi osan laittaa peräkäryn kyytiin? No, onneksi kuitenkin taimien määrä on hivenen typistynyt, niitä oli pahimmillaan yhdeksän tai kymmenen laatikollista. Vähän taimia vein siskoille hautajaisreissulla, aika paljon on kuollut (kaikki kaalit ja osa avomaankurkuista) ja jonkin verran istutinkin (koristetupakkaa, samettikukkaa, purjoa, lehtiselleriä ja surkeimmat avomaankurkkuretaleet) sitten kaupunkikodin pihalle, vaikkei täällä kukaan välttämättä kastele. Nyt kuitenkin on kohopenkkikin läpimärkä viimeaikaisten sateiden ansiosta.
Meidänhän piti lähteä Kanttorilaan taimia istuttelemaan ja ruohoa leikkaamaan ymsyms heti kohta töitteni päätyttyä, mutta lauantaina kävimme ylioppilasjuhlissa ja ennen sinne lähtöä leivoin kahden litran nisutaikinan. Illalla juhlista palattuamme väsytti niin, ettei jaksanut alkaa pakata. Ei lähtömme viivästyminen tokikaan ole johtunut siitä, ettei ole saanut äntihin. Mies toivoi, että olisimme liikkeellä vasta arkena, että hän pääsee käymään matkan varrella olevalla hajottamolla. Sainpahan lisää pakkausaikaa.
Siitä puheen ollen, taidanpa jatkaa sitä hommaa. Kanttorila, täältä tullaan!

2 kommenttia:

  1. Mukava huomata, että kanttorila on teille tärkeä paikka. Ajoitus näyttää osuneen nappiin ja välttämätön talon vahdinvaihto kahden omistajan kesken hyvin ylhäältä ajoitettu...

    VastaaPoista
  2. Kuljetaan edeltä valmistetuissa töissä.

    VastaaPoista