Kaappikellon tarina

Meidän osaltamme tarina alkoi siitä, kun päätimme lähteä käymään Vaasassa Lähetysjuhlilla. Tai oikeastaan tarina sai alkunsa jo keväämmällä, kun jostain pätkähti mieleeni, että Kanttorilan interiööriin sopisi kaappikello.
Kaappikellon osalta tarina oli alkanut jo paljon aikaisemmin, en tiedä tarkemmin, kuinka monta vuotta sitten. Jossain Etelä-Suomessa, eiköhän Hämeenlinnassa joku setä oli kuitenkin aikanaan alkanut rakentaa kaappikelloa. Hän ei kuitenkaan saanut kelloa valmiiksi, vanhuus tuli esteeksi. Hän päätti lahjoittaa kellonaihion hyväntekeväisyyteen, Hämeenlinnan seurakunnassa toimivalle lähetysyhdistykselle, jossa toimii aktiivisesti mm. miesten puutyöpiiri Puupäät. Sieltä löytyikin tarvittavaa tieto-taitoa kellon valmiiksi saattamiseksi. Koneiston lahjoitti Hämeenlinnan seurakunta.
Toukokuun Lähetyssanomissa oli hieno juttu kellon rakennuksesta, sen rakentajista ja Lähetysjuhlista. Valmis kaappikello nimittäin oli päätetty myydä Lähetysjuhlilla tarjousten mukaan, koko tuotto lähetystyön hyväksi. Me emme kuitenkaan olleet nähneet kyseistä lehtijuttua.
Lauantaina 7.6. päätimme ajella käymään Vaasassa, vaikka seuraavana päivänä oli tiedossa lisää ajelua, kotipuoleen uurnanlaskuun. Kun Vaasaan saavuttuamme olimme kävelleet raviradalta = paikoitusalueelta Jäähallille ja suoraan syömään, niin ruuan jälkeen menimme Lähetystorille kiertelemään. Paljon mielenkiintoista ja kaunista katseltavaa, kaikenlaista olisi tehnyt mieli ostaakin, mutta teimme kaupat vain Uusheräyksen pöydässä myynnissä olleesta puutarhatyökalusta ja kirjapöydästä löytyneestä Päivö Parviaisen Kiinalaisesta elämästä. Eniten mieltä kiehtoi kuitenkin Puupäiden myyntipöytä ja siellä eritoten kuva kauniista kaappikellosta. Kyselimme kellosta ja saimme mukaamme esitteen yhteystietoineen. Esite lupasi myös kotiinkuljetuksen Suomessa.
Seuraavana päivänä palattuamme uurnanlaskusta ja sukuloimasta lähetin sähköpostitse tarjouksemme.
Iloiseksi yllätykseksemme tarjous hyväksyttiin. Enää oli vain sovittava käytännön järjestelyistä, kuljetuksesta ja maksusta. Ja jo seuraavana lauantaina saimme Kanttorilaan kolme Puupäätä, jotka kuljettivat kaappikellon perille. Veikko kiinnitti kellon seinään, asensi punnukset ja "hattukoristeen" sekä viritti kellon. Sillä välin, kun mies esitteli Puupäälähetystölle riihtä ja siellä olevia kirkonpenkkejä, minä laitoin ruuan valmiiksi. Laulettuamme ruokavirren kävimme einehtimään.
Oli ilo pitää vieraina tuota enkelijoukkoa. Ja heidän käynnistään riittää meille iloa vielä vuosiksi eteenpäin.