Sukulaisseuraa ja tiistain touhuja

Tänään aamulla oli sopevan viilakka sää, mutta äkkiä se siitä taas lämpeni. Välillä ukkosti ja satoi, mutta kohta taas sen jälkeen alkoi hiostaa.
Saimme pitää tänään taas vieraitakin Kanttorilan kulmilla, kun siskoni kävi miehensä kanssa katsomassa tälle työpaikka-asuntoa tuosta naapurikunnasta. Sisko toi tuliaisiksi munkkeja ja pussillisen herneitä ja sai puolestaan kotiin viemisiksi kesäkurpitsan ja kasvihuonekurkun. Sisareni oli ties kuinka mones, joka ihasteli ja ihmetteli mustia tarhaorvokkeja, joiden siemeniä sain toissavuonna Millanilta. Niistä en nyt tähän hätään löytänyt kuvaa, mutta sen sijaan muutama vanhempi kännykkäkuva.

Kellohunajakukan kukinta alkaa olla jo lopuillaan, kuvanottoaikaan vielä kukoistuksessaan. Se on pölyttäjähoukutin. Kylvin sitä keväällä sen kohopenkin päähän, johon myöhemmin istutin avomaankurkkua.

Viheliäistä vuohenkelloa yritän pitää aisoissa mm. noukkimalla sitä ahkerasti maljakkoon. Kukinnan jälkeen koetan ehtiä katkoa kukkavarret kompostiin ennen siementen kypsymistä. Yksi ruusumalvan oksa taittui perennapenkissä, mutta mukavasti nuput aukeilivat (ja tuoksuivat) maljakossa.

Liljat ovat nyt komeimmillaan, mutta tuo kuva on otettu jo viime viikolla, kun ne vasta aloittivat loisteliasta kukintaansa. Toivon myöhemmin saavani tänne kuvia tämänhetkisestä kauneuesta.
Mutta otsikko lupailee jotain touhujakin. Olen nyt illan viettänyt lapion kanssa. Millanin tekemästä kivikkopenkistä (joka oli päässyt heinittymään) olen kaivanut ylös rikkoa, pisamakelloa ja jotain peippiä. Nyt täytyisi vielä palata työmaalle, kastella penkki ja sitten istutella kellot ja peipit takaisin. Rikon ja jonkin toisenkin kellojen seasta löytyneen kivikkolajin istutin jo paikoilleen. Samassa penkissä olevan rönsytiarellalle ja kevätkaihonkukalle tarttis jossain vaiheessa tehdä sama juttu, mutta vasta syksymmällä, jotta saan samalla viedä Millanille pitsimyssyä, kunhan hänellä on sille paikka rustattuna.