Viritelmiä

Alkukesästä tomaatit, kurkut, munakoisot ja paprikat pärjäsivät kasvihuoneessa vallan loistavasti ilman kastelua pari päivää, kun piipahtelimme kaupungissa. Mutta nyt helteellä tilanne on toinen. Tästä kun täytyy taas vähän päästä lähteä  asioille, niin olen koettanut miettiä ja järjestää kastelusysteemiä. Tuuletussysteemi meillä onkin, kun mies toi kaupungista tyhjästä kasvihuoneesta vahapatruunalla toimivan luukunavaaja-automaatin.
Viimeksi poissaollessamme kasviastioihin oli upotettuna vesipulloja alassuin ja hyvin piisasi se varosysteemi. Suurin osa kurkku- ja tomaattipaljuista on umpinaisia, salaojituksena lecasoraa pohjalla, joten niiden uskon pärjäävän jonkin aikaa, kun kantaa niille vain reilusti vettä. Mutta sitten on muutama pohjasta rikkiöön sanko. Niitä varten keksin raahata kasvihuoneeseen muoviahkion. Siivilöin sen pohjalle vahavaatte soraa ja sen päälle lippasin kaikki ne rikkinäiset astiat, joista osasta jo pukkaa juuret ulos. Jos mä täytän pulkankin vedellä niin, että sitä on ainakin soranpintaan, niin joinkin luulisin kasvien pärjäävän. Lisäksi laita niitä vesipulloja, mutta ajattelin vähän rei'ittää, sekä korkin että pohjan, jos valuisi vesi vähän hitaammin. Jotain trasua tai superlonia meinaan tukkia pullon suuhun hidasteeksi.
Viikon sisällä viritelmäni testataan tositilanteessa.

Lopuksi kuva, joka hatarasti liittyy aiheeseen. Sain Millanilta kasvihuoneeseen vielä ananaskirsikankin (ja viidakkokurkun!) Kuvassa on ananaskirsikan kukan sisus, joka oli yllättävän hauskanvärinen. Kuvasin muidenkin kukkien sisuksia, mutta kännykkäkamerani on niin surkea, että pitäisi delegoida kuviointi järjestelmäkameramiehelleni.