Hellehommaa

Tänään en ole taas jaksanut olla pitkiä toveja pihalla. Mukava tuulenvire hieman helpottaa paahdetta, mutta silti väsy tulee äkkiä. Aamupäivän puuha oli sentään varjon puolella, kun istuttelin takaisin rönsytiarellat ja kevätkaihonkukat, jotka eilen illalla kaivoin ylös penkistään saadakseni heinät ja muut ylimääriset lajit pois. Jätin osan istukkaista (onko tuo oikea sana?) purkkeihin viedäkseni niitä Millanille sekä siskolleni synttärilahjaksi. Toivon tapaavani hänet synttäripäivänsä aattona samalla, kun käymme yhden äidin serkun hautajaisissa.
Siskoa varten olen myös keräillyt muutamien lajien siemeniä, sellaisten, joiden siemenet alkavat olla kerättävissä ja joita en usko siskon puutarhassa vielä kasvavan. Millankin keräsi mukaansa joitakin siemenlajeja, kun he kävivät mieheni syntymäpäivillä.
Kesken erään perennapenkin kitkemistä muistin, että olin aikonut kuivattaa lisää oreganoa. Tällä säällä yrttien kuivaaminen kyllä onnistuu. Kokeeksi keräsin myös ruohosipulia, jonka kuivattamista en ole ennen yrittänytkään. Sipulin pakastamista en suosittele... Miltei mahdoton pakata niin, ettei haju karkaisi pakastimeen ja muihin pakasteisiin.
Nyt kun on taas viileä ja mukava olo, voisin mennä jatkamaan perennapenkin kitkemistä. Tarkoitus olisi samalla ottaa turhan kauas levinnyttä lyhtykoisoa purkkiin Millanille. Odottelen tässä kutsua, milloin menisimme lapioimaan hänen pihaansa hedelmätarhaa. Ukkosilmalla se ei onnistunut viime viikolla, mutta ei tämä hellekään ole hääviä kaivuu-urakointiin.
Muutama kuva ja sitten lähden:

                                                                  Helminukkajäkkärä

                                                       Yksi keijunkukista, olisiko koralli-?

                                                       Nyt on mm. ruusumalvan aika.

Eilen pörräsi pihalla nähdäkseni ennätysmäärä kimalaisia. Eräs niiden suosikeista on tämä ruusuruoho, toinen yhtä suosittu näyttäisi olevan yrtti-iiso. Toinen pikkueläin, minkä lukumäärää eilen ihailin ja kiittelin, oli leppäkerttu (tai mikä niiden oikea nimi lieneekään, seitsenpistepirkkoko? Yhdessä palsternakan varressa oli ainakin 280 pistettä.) Kun alkukesästä oli hurjasti kirvoja ja ties mitä tihutyöntekijöitä, niin nyt pirkkoarmeija tulee tasapainottamaan luonnon ekosysteemiä. Kimalaisten hurja määrä näkyi myös siinä, että jouduin pelastelemaan niitä vesiastioista tavallista enemmän.