Kökkää, kuunliljaa ja kirkonpenkkejä

Tänään kävimme jatkamassa Millanin apuna hänen hedelmätarhaprojektiaan. Tämä talkoilu eli kökkä on oikeastaan osa Millanin synttärilahjaa. Mietittyäni hartaasti, mitä minä voin sellaista antaa, jota hän oikeasti tarvitsisi, annoin hänelle kesällä 50-vuotislahjaksi lahjakortilla aikaa ja apua. Tämän vuorotteluvapaavuoteni aikana hän voi pyytää minua avukseen mihin tahansa hommiin, joissa hän apua tarvitsee. Kaikki rankemmat fyysiset puuhat ovat sellaisia.
Saimme mieheni avulla raivattua riittävästi tilaa, jotta Millan saa istutettua kaikki jo valmiiksi hankkimansa marjapensaat ja hedelmäpuut. Hän aloittikin istuttelun heti ensimmäisen nurkan valmistuttua, musta-aroniaa, latvian matalaa ja jokin kuusama, jonka marjat ovat paitsi syötäviä myös terveellisiä.
Toin samalla Millanille mm. kuunliljaa. Koskapa se mätäs, josta sitä irrottelin, oli siten valmiiksi irti maasta, niin kotiin palattuamme ryhdyin jakamaan mätästä pienempiin osiin ja istuttelin sitä vähän muuallekin.

Kuvassa on pätkä Millanin tekemästä kivikkokukkapenkistä, jota heinäkuussa perkailin. Mies sai äidiltään synttärikukaksi muurikellon, jonka istutin tyhjäksi jääneeseen tilaan. Penkin takareunaan sitten rustasin tänään tilaa niille kuunliljoillekin. Millan oli nimittäin maiminnut, että tuo penkki on kivikkokasveille turhan varjoinen, joten ne eivät siinä kovin hyvin menesty. Nyt elän toivossa, että sekä vihreä- että vaalealehtiset kuunliljat ehtivät vielä juurtua ja ensi kesänä kasvavat komeasti. Muurikellonkin voi saada säilymään hengissä talven yli peittelemällä - mikäli ei tule kovin ankaria pakkasia.

Länttäänpä vielä kuvan yhdestä miehenkin projektista. Hän odotteli pari viikkoa, että suntio tulisi noutamaan traktorilla noita kirkonpenkkejä ulkovarastostamme (Kanttorila on ollut seurakunnan omistuksessa siihen asti, kun Millan puolisoineen sen osti - ja ulkorakennus on ollut seurakunnan varastokäytössä vielä senkin jälkeen...).

Mutta sitten mieheni alkoi raahata penkkejä ulos varastosta saadakseen sinne tilaa ja päästäkseen sitä siivoamaan. Osan penkeistä hän sai keploteltua yksin pihalle, en kyllä käsitä miten. Nuo ruskeat ovat nimittäin tuhottoman raskaita. Osan rehaamisessa autoin minkä kykenin, siten että mies nosti penkin päätä, jotta sain sujautettua tuon kottikärryn penkin pään alle. Mä pitelin ja kiskoin aisoista, kun mies kantoi penkkiä toisesta päästä. Kuvassa on penkeistä vain osa, ehkä neljäsosa. Nyt ne ovat siistissä pinossa tuon pensasaidan vieressä, pressulla peiteltynä. Ja seurakuntaan on tiedotettu, että ne ovat jo ulkona ja että sopii tulla noutamaan. Kyllähän ne haetaankin, heti kun niille on jostain muualta järjestynyt varastotilaa...