Päivänsini

Minulla on Kanttorilan vieras-/ mökkikirjan sisäkannessa kuva Millanin päivänsinistä, joka kukki muutama kesä sitten Kanttorilan nurkalla rehevänä ja kukikkaana ränniin kietoutuen. Olin antanut hänelle kyseisen päivänsinin alun, ja minulla oli niitä itsellänikin puutarhassa. Mutta eivät ne minun kasvattamanani ole koskaan yltyneet pensasmaiseen kasvuun, saati kukkimaan kuin paria kolmea kukkaa kerrallaan.
Kun tänä kesänä istutin päivänsinejä täällä Kanttorilassa pariinkin paikkaan, toinen niistä sama kuin Millanilla aikanaan, niin jotenkin odotin samanlaista vehmautta. Pöh. Ehkä minun olisi pitänyt ahkerammin latvoa sitä alkukesästä, jotta se olisi vehmautunut. Mutta kaiketi osasyynsä hitaaseen kasvuun oli kesäkuun säilläkin, ettei se nyt pelkästään minun tumpeloudestani johdu.
Heinäkuussa päivänsini kuitenkin alkoi kukkia runsaammin. Ja kun ensimmäistä kertaa oli neljä kukkaa yhtä aikaa auki, pyysin miestä ottamaan siitä kuvan todisteeksi.

  
Minä puolestani ikuistin kuvanoton. (Ikuistaminen on kyllä turhan paljon sanottu mielestäni.) Myöhemminkin yhtäaikaiskukintaa on ilmentynyt, ja olen kuvannut sitä itsekin. Tuo miehen ottama kuva on nyt jossain kovalevyllä, mutta tässä vielä omani:

Yritin haeskella Millanin Kanttorilan puutarhassa -blogilta em. päivänsinikuvaa vertailun vuoksi, mutta en nyt hötäkässä ennättänyt. Mulla on tiskit kesken, ja tunnin päästä pitäisi olla jo tien päällä, akustisen musiikin festarit.