Väriä

Mies käveli eilen kameran kanssa pitkin pihaa, kun oli kaunis auringonpaiste ja kun olin pyytänyt häntä ottamaan kuvia syksyn viimeisistä väriläiskistä puutarhassa (mm. punakärsämöä ja pensasmustikoiden ruska). Niitä kuvia ei vielä ole koneelle siirretty, mutta ohessa yksi väriläiskä. Aikaisemmin tein pihlajasta kranssin, joka tuli täyteen marjaterttuja ja josta tuli ankaran painava. Se on nyt komeron seinällä kuivumassa ja odottamassa talvea, sitä että  linnut ovat syöneet puut tyhjiksi. Sitten vien sen ulos linnuille. Samaa tarkoitusta varten kyhäsin nopsasti marjapallon, ihan vain tiputtelemalla oksaan terttuja toistensa kanssa limittäin. Mutta sitten halusin kokeilla vielä versiota, jonka siskoni oli tehnyt, vain muutamia marjaterttuja ja lyhtykoisoa lisäsomisteeksi. Mulla oli keväällä väsäämäni koivunoksasydän valmiina, joten kauaa ei tähän kranssiin mennyt. Saa olla ulko-ovessa yli joulun, jos vain tuollaisena säilyy.

Tällä viikolla olen parin päivänä keittänyt omenasosetta ekasta höyrymaijallisesta tuli yli yhdeksän purkillista ja toisesta seitsemän. Osan höyrymehusta kaadoin soseesen, mutta lopun käytin vispipuuron pohjana, jonka keitin sosekattilassa, soseenjämineen. Lappapuuro on miehen herkkua, turhan harvoin olen sitä tehnyt.

Eilen käytiin kirjastossa, kun halusin löytää käsityökirjoista lelunallen malleja. Niitä ei löytynyt, mutta lainasin silti viisi käsityökirjaa, joista löytyi muita hyviä ideoita. Lainattuani lueskelin lastenlehteä Siionin Kevät. Selasin koko pinkan läpi, luin kaikki löytämäni "Lasten puhetta" -osiot, ja nauraahykertelin hiljaa silä välin, kun mies selasi nettiä. Mulla vain on sellainen(kin) lukihäiriö tms. etten muista lukemiani vitsejä, en siis enää muista, mikä kaikki mua lasten tokaisuissa niin kovasti nauratti.