tiistai 6. tammikuuta 2015

Loppiaisen ratoksi

Meinaan pitää joulukoristelut esillä vielä Nuutinpäivään asti, vaikka tavallisesti olen ne loppiaisen tietämillä riisunut.
Nyt vielä voi myös laittaa joulukuvia näkösälle. Miehen ottamia (lue: parempia) kuvia laitoin jo facebookiin, tänne nyt vain omia kötöksiäni.  

Mainitsin joulukorttien teon haasteena toisten aloittamia korttiaihioita. Tässä yksi esimerkki.


Vaaleanpunaisella pohjalla kranssi, miten tästä saisi valmiin joulukortin? Yksi vastaus voisi olla tämä:


Olin leikannut vanhasta Lasten Pyhäkoululehdestä talteen kaikki eriväriset enkelikiiltokuvat, vaaleanpuna-asuinen passasi tähän. Enkelin jalkojen päälle liimasin pätkän vaaleanpunaista "rintsikkapitsiä", ylemmässä kuvassa taitaa näkyä samaisten rintsikoiden pitsiä lisääkin... Tähtilävistäjällä saa kaikkia hopea- ja kultapaperien palasia hyödynnettyä kortteihin.

En vielä ottanut kuvaa viimeksi (uunna vuonna) tekemistäni joulukorteista, mutta tässä vielä (suttuisessa) yhteiskuvassa ennen joulua myyjäisiin tekemiäni kortteja, joissa sain hyödynnettyä jo osan vuosien aikana jemmaamistani värkeistä:



Lopuksi jotain tyttären taiteilemaa. Minulla on edelleen tapana tehdä itse piparkakkutaikina, ja edelleen tein sen nelinkertaisena annoksena. Leivoin ja paistoin pipareita useampaan otteeseen ja viimeisen kerran vielä aatonaatonaattona, kun lapset tulivat tänne Kanttorilaan, jolloin hekin pääsivät vähän piparileipomisen makuun (paino sanalla makuun). Samalle illalle otettiin koristelusessiokin. Taaskin tein turhan juoksevaa sokerikuorrutetta (kolme valkuaista ja reilu paketillinen tomusokeria) ja pursottimen reikäkin oli liian iso. Olisi pitänyt noudattaa kummitytön ohjetta ja käyttää pelkkää muovipussia. Töhnä riitti vain murto-osalle pipareista ja onneksi lapset hoitivat koristelun suurimmaksi osaksi. Tytär halusi tehdä "tuksupiparin", joten osan takerosta värjäsin viimeisillä elintarvikevärin rippeillä vaaleahkonpunaiseksi. Tytär teki muutaman piparin myös aiemmin piirtämällään lohikäärmemuotilla. Tuksun ja sen siskon välissä on joku ukkeli stringeissä. Salama heijastelee ikävästi valkoisesta kuorrutuksesta.


Jospa jo ensi jouluna muistaisin  tehdä vähemmän piparitaikinaa. Meillä on suurin osa pipareista koristelematta ja edelleen syömättä. Kyllähän ne toki käyvät nisunkorvikkeesta, mutta turhaa vaivaa silti, leipoa ja paistaa parikymmentä pellillistä piparkakkuja, jos muutama pellillinenkin piisaisi.

2 kommenttia:

  1. Mä meinaan viedä töihin noi meidän loput piparit... niitä yhä iso tupperilaatikollinen, Huoh

    VastaaPoista
  2. Mä söin päättyneellä viikolla viimeisen piparin. Ja sain lopulta pakattua adventtikynttelikönkin joululaatikkoon odottamaan kaapin ylennöksille ensi adventtia.

    VastaaPoista