lauantai 7. maaliskuuta 2015

Elämää lintulaudan alla


Tänä aamuna pystykaffeilla keittiön ikkunan ääressä ihailin fasaanikukkoa, joka tonki lintulaudalta putoilleita auringonkukansiemeniä. Mies tuli kameran kanssa, mutta siitä oli loppunut virta. "Ai, ne olivatkin fasaanien jälkiä", hän  arveli. Mies oli juuri eilen kysynyt, olinko huomannut lintulauman jälkiä omenapuiden alla. Kun menin vasitella katsomaan, niitä ei voinut olla huomaamatta.

Eräänä aamuna vastasataneelta lumelta löysin mielenkiintoisia pikkunisäkkään jälkiä. Pyöreä tassunjälki, ssormenpään kokoinen, aina kaksi melkein vierekkäin. Jäljet tlivat puutarhan yli seinustalle ja seurailivat keiittiön seinänviertä poiketen sitten lintulaudan alle, ruuanhakuun. Arvelin itsekseni lumikon jäljiksi. Yritin ottaa kuvia, alakuvassa vertailun vuoksi mukana pikkulinnun jljet.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti