Vilua ja nälkää

Tänään on ollut sellainen räytymispäivä. Ei mitään särkyä, kipuja eikä tauteja sen kummemmin, muuten vain saamaton ja alavireinen olo. Luultavasti suurin, kenties ainoa syy alakuloon lienee syyllisyys saamattomuudesta. Mies on kylläkin ollut toimelias ja puuhaillut pihalla mm. asentamassa myrskynriepottamaa tv-antennia tukevampaan reiruun. Kuulemma hiki on tullut tikkailla keikkuessa, vaikka tänään onkin tullut taas räntäsadetta. Itseäni viluttaa, vaikken ole käynyt pihalla kuin kääntymässä, vähän rapsuttelin haravalla kasaan eilen repimiäni perennanronttoja.

Sen verran näkyvää sentään sain äntihin, että avasin kasvihuonepakkauksen ja kasasin hyllyn. Se odottelee nyt peräkamarissa sitä hetkeä, kun uskallan ruveta karaisemaan taimia.

Mitä tulee tuohon otsikossa mainittuun nälkään, niin alavireisyyteen liittyy usein myös napostelun halu. Ikkunan takanakin on pitkin päivää kulkenut nälkäisiä vierailijoita, tänään ekan kerran tälle keväälle bongasin järripeipon, jonka seurassa olleet peippo ja viherpeippo ovat visiteeranneet lintulaudan alla jo pitempään. Kurrelle olen antanut nimeksi "Olava Lautanen", sillä nimellä kutsuin omaa lapsuuden lautastani (siinä oli kuva puutarhatöitä tekevästä oravasta).

Eilen ja tänään olen ihastellut myös kurkien toitottelua, luultavasti läheisen järven rannasta. Tänne pohjoisesta ajellessamme näimme niitä komistuksia pellolla. Tietysti myös joutsenia.