keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Asparagus officinalis

Mennyt yli viikko edellisestä postauksesta. Aika on kulunut pihalla, vaikka ilmat ovatkin pysytelleen edelleen koleina. Eilen oli varsin sateinen päivä, ja ajattelinkin aamulla, että taidan jäädä sisälle ja ompeluhommiin. Mutta sitten tuli mieleen, että kompostori kannattaisi mullistaa. Ja sitten kun lähdimme käymään kaupassa, tuli mieleeni käydä samalla asiamiespostilla kysymässä, jos vaikka taimet olisivat jo saapuneet. Olin nimittäin saanut aamulla taimifirmalta viestin, että paketti on tulossa ja että sen kulkua voi seurata netissä. Ja sieltä sainkin selville, että tilauksemme oli ollut aamuseitsemältä 80 km:n päässä lajittelukeskuksessa. Ja kuinkas ollakaan, paketti oli jo tullut ja sain sen muitta mutkitta mukaani henkiltunnuksen loppuosalla ja allekirjoituksella.
Kotiin palattuamme avasin heti paketin, löysin  tilaamani parsat ja syysleimut sekä Millanin punakoivun ja kärhöt. Parsojen istuttamiseen kehoitettiin saatekirjeessä ryhtymään pikaisesti, sillä kuivumaan päässeet juuret lähtevät hitaasti elpymään tai voivat kuollakin.  

Kaivoin leveän vaon, jonka pohjalle sekoitin kalkkia ja kanankakkaa. Sitten levitin parsojen juuria ja asettelin niitä vaon pohjalle. Juuri kun aloitin säädetyn viiden senttimetrin multakerroksen levittämisen juurakoiden päälle, hoksasin, että haluan kuvan muistoksi tästä harvinaisesta hetkestä.


Sen verran harvinainen ja erikoinen tilanne parsan istutus oli elämässäni, että käytin oikein mittatikkua 5 cm:n  multakerroksen paksuuden tarkistamiseksi. Sain tuon mittatikun Millanilta samalla kun tuolaisia nimikylttejäkin, joista nyt yhden maltoin käyttää parsaan. Se kun on nyt sitten - toivon mukaan - vuosikausia tuossa samassa paikassa.


Taas yksi puutarhahaaveeni on toteutunut.

Toki istutin ne viisi syysleimuakin saman tien, samaan pitkään penkkiin, missä jo ennestään on pari Millanin istuttamaa samanväristä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti