Esikoita edelleen

Mukavia reissuja olemme taas tehneet, ja kohta tehdään lisää. Ei sillä, ettemmekö viihtyisi täällä Kanttorilassa. Päinvastoin! Mutta viihdymme kyllä myös sukulaisten ja ystävien seurassa. Nyt vuorotteluvapaalla on paremmin aikaa myös ns. pr-toimintaan. Pohjoisen reissun aikana saatiin sukulaistapaamisten lisäksi myös sovittua kaupunkikodin remontit. Yksi stressi vähemmän.

Eilen illalla näin ensimmäiset aueneet luumunkukat ('Sinikka'), mutta ilman kameraa. Mies oli jo mlkein tulossa kuvaamaan, mutta hänen lenkkarinsa olisivat kastuneet pitkässä märässä ruohossa. Nt tosin näyttää lupaavalta, että ruoho voisi sen verran kuivahtaa, että mies saisi puskettua ruohonleikkuria ympäri pihaa. Minullakin olisi yhtä sun toista tekemätöntä työtä, mutta ajattelin läntätä ensin jonkun rivin ja kuvan.

Esikoista otin lisää kuvia, kun kukkia alkoi olla enemmän. Nämä kuvat on otettu 20.5. Nyt esikoiden aika alkaa vähitellen mennä ohi - kuten narsissienkin - kun tulppaanien aika on alkanut.

Tänä keäänä palloesikko kukki niin runsaana, että minäkin tunnistin sen palloesikoksi. Alemmallekin esikolle sain nyt nimen, kun luin Millanin blogisivulta luettelon Kanttorilan kasveista ja kun sitten kyssyin Millanilta, mikä esikoista on julianesikko. Se on tämä:

Harmi vaan, ettei kuvani koskaan näytä todellista väriä. 

Esikoiden lisäksi Millan on suosinut puutarhassaan mm. maksaruohoja. Olen kiitollinen, että hän on avartanut puutarhakasvimieltymyksiäni. Melkein kaikki hänen Kanttorilaan hankkimansa perennat olivat minulle entuudestaan outoja enkä itse olisi varmaan niitä tullut hankkineeksikaan. Tosin isoa maksaruohoa minulla oli kaupunkikodissakin, mutta hävitin sitä kovalla kädellä, koska se näytti leviävän, minne mieli. Nyttemmin olen oppinut tykkäämään kaikensortin maksaruohoistakin, ihan vain siitäkin syystä, että ne houkuttelevat pölyttäjiä.  Ja eikös vain tuollaset ruusunnuppumaiset ruusukkeet olekin aivan suloisia, vaikkakaan niissä olevat kastehelmet eivät kuvassa erotukaan.