Eilispäivänä emme juuri olleet Kanttorilan kulmilla, vaan teimme kevätretken Millanin kanssa siskoni luo. Mieheni oli meillä kuskina. Emme päässeet ihan niin aamusta liikkeelle kuin olimme ajatelleen, kun miehellä meni ensi aikaa Millanille tuomansa lahopuuaitakuorman purkamisessa, kun pihaan ajeli joku naapurin puhelias mies kyselemään sementtistä ojarumpua ja kun vielä juuri lähdön tuoksinassa huomattiin, että eväsreppu insuliineineen olikin meiltä unohtunut Kanttorilan porstuaan. Pikkumutka takaisin päin ja retki pääsi alkamaan onnistuneesti. Muutenkin reissu oli huippuhieno, vaikkei sitten kirppikseltä löytynytkään sitä kevättakkia, jota Millan olisi kaivannut. Mutta löytyipä tuolinpäälliset.
Illanviileydessä palattuamme kannoimme vielä Millanin kellarista rautasängyn rungon osia kyytiimme. Millan alkoi kantaa taimia kasvihuoneesta takaisin sisätiloihin, johon hommaan minäkin ryhdyin heti Kanttorilaan asti päästyämme. Sänky sai jäädä auton kyytiin. Kun käymme tänään hakemassa esikoisen valintakokeisiin, viemme samalla sängyn kaupunkikotiin odottamaan, että tytär löytää uuden asunnon, jonne rautasänky viedään. Valmistuneella on puoli vuotta aikaa etsiä uusi kämppä opiskelija-asunnon tilalle.
Nyt kun tulee tätä reissaamista, tulee vähän taukoa puutarha-askareistakin. En taida tohtia viedä taimia täksi aikaa kasvihuoneeseen. Päivän kasvit kyllä pärjäisivät ikkunan tuuletusautomaatin johdosta, mutta yöt voivat edelleen olla turhan viilakkaita.
Viikonlopun aikana sain kuitenkin kohopenkin valmiiksi, myllättyä kompostoreita ja aloitettua juhannusruusun ruokkoamisen. Joutaa tässä vähän paussia pitää.
Kesää se tekee...mutta varmaan yöhalloja on vielä pitkältikin eteenpäin. Ihailen teidän kaikkien puutarhaihmisten omistautumista yhä uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen, uusien kasvien kasvattimiseen. Se on sitä jatkumoa.
VastaaPoistaMulla naama venähti, kun eilen säätiedotuksessa uhkailtiin jopa räntäsateilla loppuviikolle. Pitää taas kai viitsiä kantaa arimpia yöksi kasvihuoneesta tuvanpuolelle, jos alkaa näyttää yöpakkasilta.
VastaaPoistaSalaa toivoskelen, että puutarhainnostus olisi perinnöllistä. Vakaasti ainakin uskon ja toivon, että täältä jakelemamme eväät antaisivat kipinän omalle ruuantuotannolle jossain vaiheessa. Olisi erityisen toivottavaa, että tämä Kanttorila vielä meidänkin jälkeemme saisi palvella jälkikasvua vähintään kesäpaikkana.