Kanttorilan puutarhassa -blogi saa tässä tavallaan jatkoa, vaikkakin kirjoittaja on vaihtunut Kanttorilan isäntäväen vaihduttua. Toivon, että puutarha säilyisi edes lähimainkaan yhtä kukoistavana kuin Millanin hoidossa. Turha toivoa kuitenkaan samaa tälle blogille.
torstai 25. kesäkuuta 2015
Siinä se on
Ei se kylläkään ihan heittämällä paikoilleen asettunut. Minä olin apuna siinä vaiheessa, kun ovi nostettiin saranoilleen, ja olisin luopunut leikistä samantien (helpompaa tai ainakin kevyempää olisi ollut, jos portaat olisivat olleet jo paikallaan). Mieheni oli siihen mennessä tehnyt hommia jo pitkään ja hartivoimin raamien kanssa sekä kahvan ja lukon asentamisen kanssa vähän vähemmällä voimalla, muttei sen vähemmällä vaivalla. Ja oven saranoilleen saamisenkin jälkeen hänellä oli vielä vähintään yhtä kova urakka, kas kun ovi ei mennytkään kiinni asti. Oviaukko oli ollut alunperin turhan knafti, ja mies oli sitä höylällä suurentanut, muttei tarpeeksi. Hän malttoi jättää kuitenkin homman yöksi kesken, peitteli oven ulkopuolelta muovilla ja lähti kanssani saunaan ja nukkumaan. Tänään ovi tuli valmiiksi asti.
Oven alapuolella on maalitestaus. Oljenkeltainen, jota olisi saanut ison määrän edullisesti poistomyynnistä, ei kuitenkaan miellyttänyt miehen silmää, vaan hän haluaa alkuperäisen kanssa mahdollisimman samanvärisen sekoituksen. Silloin ei tarvitsisi heti maalata koko taloa ylös asti. Saamme näytepurkin kaupunkikodin lähikauppaan, jossa myös maalia sekoitetaan, jos näytesävy miellyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti