Millanilta tuli eilen tekstiviesti, että hän oli käynyt kastelemassa Kanttorilan kasvihuoneessa. Siellä oli oltu nuupallaan... Arvasin kyllä, että ohutlehtiset ananaskirsikat pienissä purkeissaan ehtivät viikossa kuivahtaa. Viime perjantainakin ne riiputtivat lehtiään, mutta virkostuivat kyllä nopeasti kastelun jälkeen. Mutta ilmeisesti nämä elokuun hellepäivät ovat rasittaneet myös ainakin isolehtisiä kasvihuonekurkkuja ja mikä ettei tomaattejakin.
Hädässä ystävä tunnetaan. Ja siinäpä vasta ystävä, joka pyytämättä murehtii toisenkin kasvihuoneesta. Minun(kin) onneni, että Millanilla on nyt auto käytössään ja että "sähkökunto" on kuulemma huomattavasti parempi kuin silloin, kun hän muutti Kanttorilasta.
Jos Luoja suo, huomenna pääsen taas itsekin kasvihuonetta kastelemaan. Ja puutarhaa varmaan myös tarttee kastella. Muuten viikonlopuksi on tiedossa musiikillista ohjelmaa; poikiamme lähtee mukaamme Kanttorilaan ja sieltä lauantaina akustisille musafestareille kuuntelemman mm. maankuulua kanteleensoittajatyttöä. Sunnuntai-iltana olen sitten musiseeraamassa itse ystävättärien kanssa veteraanijärjestöjen seurakuntaillassa.
Viime viikonloppunakin Kanttorilan käyntimme sisälsi muutakin ohjelmaa kuin puutarhapuuhaa. Teimme mieheni ja Millanin kanssa retken siskoni luo. Matkalla poikettiin tonkimassa yhdellä vakiokirppiksellämme. Siskon luona löysimme metsäretkellä lisää keltavahveroita. Mukana Millanin Seita-koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti