Uni ja sen selitys

Kävin pyörällä Millanin luona ennen kuin työurakkani täällä alkoi - ja ennen kuin lumi ja jää teki pyöräilystä taas extreme-urheilua. Vietimme mukavan iltapäivän, söimme maittavan lounaan, hoivailimme lemmikkejä, mukaanlukien uusin tulokas harmaa pikkukolli Mikey, laulelimme henksuja, myös joululauluja sekä Millanin omia biisejä. Ja tietysti praatasimme. 

Kerroin Millanille näkemäni unen: olin ensin ajamassa jotain yksinäistä metsätietä, mutta olin nukahtanut rattiin sen verran, että auto oli pysähtynyt omia aikojaan, enkä ollut lainkaan tietoinen missä asti olin menossa. Epäilin, että olin saattanut mennä jo huomaamattani ohi sen tienhaaran, josta olisi pitänyt kääntyä. Siinä autossa istuessani ja miettissäni näin ison karhun löntystelevän tien yli metsään parinsadan metrin päässä autosta.

Seuraavassa kohtauksessa olin asettunut nukkumaan retkiolosuhteissa, taivasalle. Nukkumisesta ei tullutkaan mitään. kun samainen karhu tuli ja kävi kimppuuni. Minun toinen kourani oli jo pedon suussa, mutta kun vapaalla kädelläni aloin rapsutella karhun niskaa, se päästi otteen kädestäni. Päätin jatkaa pedon kesyttämistä rapsuttelemalla ja juttelemalla rauhallisella äänellä kuin lasta rauhoitellen. Ehdotin, että mun mieheni voisi kalastaa karhulle syötävää. 

Uni jatkui vielä siten, että karhulla olikin yllään verkkaritakki, en ole varma, olinko minä ehdottanut moista pukeutumista. No, mieheni tuli siihen sen talon sisältä, jonka porraspäässä olin ollut nukkumssa, ja miehelläni oli yllään aivan samanlainen verkkaritakki kuin karhulla. Ja niinpä nuo kaksi karvaturria olivat aivan samannäköisiä (karhu oli vähän pidempi kahdella jalalla seisoessaan mieheni vierellä). Mies ja karhu olivat kuin kaksi marjaa, tai veljekset kuin ilvekset.

Millan nauroi ja selitti unen samantien. Karhu oli tietenkin tämä uusi työhaaste, joka edessäni oli silloin vielä täysin tuntemattomana. Harhailu metsätiellä taisi kuvata samaa asiaa, suunta on välillä outo ja hakusella. Kenties unessakin tajusin, että kyllä tämäkin uusi "peto" saadaan kesytettyä ja hallintaan, rauhallisesti ja järkevästi, varmoin mutta hellin ottein. Ja loppujen lopuksi, kyseessä onkin ihan turvallinen vanha tuttu. Jonka kanssa olen nyt sitten "naimisissa" ainakin kevääseen asti. 

Viikko aikaa saada valmistelut kuntoon, tulossa vielä infoja oppilaille ja vanhempainiltoja niin kantaväestölle kuin maahanmuuttajaperheille, luokkien järjestelyä ja oppimateriaalien haalimista. Yksi opekin on vielä haalittava, mutta se on sivistysjohtajan päänsärky. Toivottavasti vielä tilattavat kirjat tulevat lakkoiluista huolimatta meille perille kohtuullisessa ajassa. Vaikka kyllä me alkuun pääsemme vihkojen ja jo koossaolevan matskun kanssa.