Haipakkata ja hankintoja

Eilinen päiväsydän meni tyystin auton kyydissä. Jotain hommia ehdin kotosalla aamupäivällä edistää tulevaa reissuamme silmällä pitäen, mutta yhden maissa tuli miehelle viesti, että tuonne isoon kaupunkiin oli tullut Nissaniin tilattuja varaosia. Oli suunniteltu, että samalla reissulla tuotaisiin sieltä kirppikseltä mulle astiahyllykkö, jota katselin taannoisella sukulointimatkallamme. Siksi tarvittaisiin mukaan peräkärry. Siispä lähdimme ensin lähempään kaupunkiin vetämään isompaa kärryä katsastukseen. Ajateltiin sieltä jatkaa seuraavaan kaupunkiin. Mutta eihän se kärry mennyt läpi, niin ei sitä tietenkään saanut lähteä vetämään muualle kuin kotiin (tai korjaamolle). Varasuunnitelma käyttöön: takaisin kotiin vaihtamaan perään pienempi, jarruton kärry. Sitä ennen tehtiin kyllä laiton koukkaus katsastusaseman pihalta tien toiselle puolelle hakemaan katsastamattoman kärryn kyytiin puutavarakauppaan tilatut lautapaketit. Olin itse ehtinyt kävellen toimittaa omia asioitani (kasvihuonemuovi ja heräteostoksena daalian mukula puoleen hintaan) sillä välin, kun mies oli katsastuskonttorilla.
Kotiin päästiin turvallisesti. Matkalla oli tullut mieleen, ettemme ole käyneet paikallisella kirppiksellä tsekkaamassa, olisiko siellä ollut tarkoitukseeni sopivaa astiakaappia. Niinpä sadekuurojen välissä käväistiin perään vaihdetun laillisen kärryn kanssa likeisellä kirpparilla, ja heti huonekaluosaston oven suussa oli korkea arkistokaapisto meitä odottamassa. Se oli monin tavoin parempi kuin aikomani avohyllykkö, kun astiat saisi suojaan alasvedettävien ovien taa ja kun hyllyt olivat puolta syvemmät, niin tavaraa mahtuu sisään kivuttomasti. Vaalea puun värikin sopii siniseen valoisaan kamariin tummaa paremmin.
Vähän ehti kaapisto kastua, vaikka sitä pressulla peiteltiinkin. Saatuamme kaapit sisään ja juotuamme eväskahvit, lähdimme uudelle ajomatkalla ilman peräkärryä. Mennessä poikettiin viemään Millanille vettä ja sain mukaani kirjeen ja kasvihuoneesta kurkun.
Perillä kävimme kuitenkin siellä isolla kirppiksellä ennen varaosaliikkeeseen menoa, koska mieleeni tuli, että voisihan sieltä löytyä myös se kylppäriin haaveilemani lokerikko/hyllykkö. Uskomatonta, mutta sinne oli edellispäivänä tullut juuri sellainen, jota olin toivonut. Ja aitopuisena se kelpasi miehellekin. Ostin itselleni vielä asetin, jolla on tilaa kahvimukille ja voileivälle. Sitten jatkui ostoskierros varaosaliikkeen kautta pariin muuhun kauppaan. Toisesta löysin tuliaisiksi linnunjuoma-altaan ja toisesta mm. värkit zakuskan tekemiseen (paprikaa, munakoisoa, sipulia ja tomaattimurskaa). Jota minun tarttisikin ruveta tuota pikaa tekemään. Paluumatkalla ja illan päätteeksi poikettiin naapuripitäjässä uskovaisten kaupassa. Sieltä löysin aikomani synttärilahjan Millanille, käyttökaluja tietty, roska- ja hyönteissuojat kahden sadevesiastian päälle.
Mutta nyt siis zakuskaa valmistamaan. Sen jälkeen pakkaamista ja muuta tyrjäämistä huomista lähtöä varten.

Kuusen tainten istutusta ja hieman eksotiikkaa

Minulla on ollut yhä muutamia kuusentaimia ruukuissa ympäri tonttia odottamassa istuttamista. Viime vuonna istuttelin jo kaupunkikodin tontin reunalle joitakin pikkutaimia jatkamaan aiempaa pienten kuusten muodostamaa aidannetta. Silloin ajattelin, että loput taimet haluaisin istuttaa ensi eli tänä vuonna, Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Enhän minä nuukapeukalo raaskinut ostaa virallisia 4H: taimia juhlavuoden muistolaattoineen, kun omillekin taimille oli paikat hakusessa.
Tänään sitten, juhannuspäivänä 24.6. 2017 istutin kuusi kuusta. Ensin raivasin niille tilaa Kanttorilan itäseinän tuntumassa kasvavien vanhojen kuusten juurelta. Kuusiaidassa oli parissa kohtaa pystyyn kuolleita katkaistuja rungonpätkiä, jotka lähtivät riuhtaisemalla irti. Sen verran tuli hiki metsänraivauksessa, että ensin lähti takki, sitten vielä päällyspaita ja tuulipuvun housut (joiden alla minulla oli verkkarit ja legginsit). Mutta vihdoin sain äntihin. Kyllä Suomen lipun päiväkin on oiva ajankohta istuttaa muistokuusia. Näitä epävirallisia. Vielä kuitenkin kahteen purkkiin jäi taimia, ja lisäksi navetan takana on parissa mättäässä lisää. Ehkä niille löytyy paikka länsipuolen kuusiadasta.

Sitten sitä eksotiikkaa. Pieni pohjustus. Minulla on kaupunkikodissa vain yksi iso altakasteluruukullinen huonekasveja (apostolinmiekka, jukkapalmu ja kultaköynnös). Loput toin Kanttorilaan viimeistään silloin, kun asetuimme tänne vuorotteluvapaavuodeksi. Olin aina välillä tökännyt kyseiseen ruukkuun myös jotain siemeniä kokeiluluontoisesti, esimerkiksi paprikaa tänä keväänä. Suureksi yllätyksekseni ja ilokseni löysin tänä keväänä sieltä verson, jonka päättelin olevan mango, jonka siemenen olin multaan piilottanut. Mietin ennen kesäloman alkua, tohdinko jättää mangon kastelutta kesäksi ja päätin ottaa sen varmuuden vuoksi mukaamme. Mutta kun yritin tonkia versoa ylös, se katkesi. Olin itselleni vihainen moisesta tyhmyydestä. Mutta tänään minulle tarjoutui mahdollisuus korjata vahinkoni, kun mies oli ostanut mangon ja teki siitä meille jälkiruuan. Minä sain tuoreen siemenen haltuuni ja istutin sen samantien, omaan ruukkuunsa. Mullan sekaan laitoin vielä vähän juurrutusjauhetta. Nyt sitten vain odotellaan vuoden verran.

Poikkeuksellisesti juhannus etelässä

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme ajelleet torstaina kaupunkikotiin ja sieltä juhannusaattona perinteiselle pohjoisen visiitille mummolaan. Mutta toisaalta työmäärä ja toisaalta mukavuudenhalu eli laiskuus voittivat. Meidän täytyy kuitenkin parin viikon päästä pohjoisessa mennä käymään, kun on sovittuna kuoroharjoitukset, niin säästellään vähän ajamisissa. Ja heinäkuun lopussa on toinen suorastaan pohjoispohjoisen retki. Maanantain sukulointireissun jäljiltä olin kauan nuupallani, kun pääsin niin myöhään maata. Ja tulevalla viikolla odottaa kuitenkin vuoden pisin autoreissu.
Miehellä on riittänyt askarta siskolta tuodun auton kanssa, ja minulla puutarhan kanssa. Lähinnä. Melkein yksinomaan. Vaikka oikeastaan kai juhannussiivoukset yleensä tarkennetaan enimmäkseen sisätiloihin. Mutta pitihän ennen vanhaan pihamarkkienkin olla siistinä ja kauniisti juhannuksena, koivut porraspäässä ja kaikki. No, mulla on porraspäässä vain julmetun isot lupiinivaasit, ja pihan siivouskin ylsi porraspäähän saakka vasta iltasella just ennen saunaa, niin kesken se on vielä, kuistin siivous.
Jatkoin tällä viikolla navetanpäädyn perennapenkin ehostusta. Kaivoin ympäriltä ruohotuppaita ja asettelin sementtilaattoja penkkiä reunustamaan, niin on helpompi ruohonleikkurilla ajella ilman, että tarvii varoa unikoita ja krookuksia. Samalla revin irti rikkoja, enimmäkseen rönsyleinikkiä, mutta myös nokkosta likoamaan, valkojuurta eli juolavehnää ja liikoja ja jo kukkineita lemmikkejä. Kolmiopenkkiäkin perkasin vadelman ja lupiinin versoista.
Eilen kun haeskelin veljeltä saamilleni narsissin sipuleille paikkaa pitkästä perennapenkistä, siivosin samalla penkin päässä olevan luumupuun alustan, ja päätinkin istuttaa keltaiset narsissit siihen, ja katoin sitten rungon ympärystän oksasilpulla. Kerrotun vaalean Bridal Crown -narsissin sijoitin helmihyasinttien taakse. Kun kerran oksasilppusäkki oli hollilla, siistasin myös lähelläolevan suklaakirsikan alustan ruohosta ja katoin senkin. Otin pinkistä sammalleimusta siskoa varten pistokkaita ja samalla kun vein ne kasvihuoneeseen juurtumaan, sidoin siellä vihdoin tomaateille ja yhdelle kurkulle tukinarut. Kasvihuoneessa tuli suorastaan hiki ja jouduin hetkeksi vähentämään vaatetusta, aluspaitasilleni, mutta puin collegepaidan ja tuulitakin takaisin päälle, ennen kuin menin takaisin ulkohommiin.
Navetan taakse mies oli kyhännyt vanhoista navetan lattialaudoista kehikon, johon hän oli kärrännyt irti repimiään rusopajuangervoja ( jotka tukahduttivat yhtä katajaa ja olivat liiverikatoksen rakentamisen tiellä). Pensaiden juuret törröttivät pystyssä kehikon laitoja vasten, koska mies oli halunnut niiden kuivuvan, etteivät keksi ruveta juurtumaan. Nyt katkoin juurakot, jotta sain ne mahtumaan kehikon sisään ja sitten kuskasin viikon aikana kertynyttä kasvijätettä, ruohomättäitä ja rikkakasveja risujen päälle. Peittelin kasan muovilla, jottei mahdollinen sade yllyttäisi mitään virkoamaan.  Rumahan se kasa on, kirjava vakstuuki päällään, mutta jospa se myöhemmin näyttäisi oikealta kompostilta. Eikä se juuri kenenkään silmään näy, navetan ja sankan kuusikon välistä.
Mainitsin tuossa asetelleeni sementtilaattoja perennapenkin reunaan. Lienen kai maininnut jossain vaiheessa, että mies on hajottanut navetan sementtilattiaa? Se kun on imenyt itseensä eläinten virtsaa, niin ei tuota navettaa saa raikkaammalta tuoksumaan ilman lattiaremonttia. Mies suunnittelee sinne jonkin sortin kesäkotia. Kalusteetkin on melkein valmiina, kun riihessä on Millanin vanhoja nojatuoleja ja sohva, jotka olivat menossa hävitykseen, mutta joista mies meinaa pesemällä tahi päällystämällä saada käyttötavaraa. Komeita tyylihuonekaluja, niin eihän niitä raaskinut kuskata kaatikselle. Vaikka ovatkin kissan- ja/ tai hiirenpissassa.
Millanista puheen ollen, tänään käymme hänen luonaan juhannusaattoajelulla. Tuliaisiksi viemme - VETTÄ! Hänen asuinalueellaan on voimassa toistaiseksi hanaveden käyttörajoitus veden laadun vuoksi. Joo, Jussia!

Lomalaisen rokulipäivä

Teimme eilen sen sukulointi- ja taimiretken. Menomatkalla poikkesimme ensin Millanin porraspielessä hakemassa myös häneltä taimia ja sitten piipahdimme isolla kirppiksellä, kun halusin tutkailla vitriinitarjontaa. Pari varteenotettavaa vaihtoehtoa oli, muttemme tehneet mistään varausta. Seuraava pysähdys kahville nuoremman siskon luona ja sitten kävimme katsomassa äitiäni, joka tällä kertaa olikin hereillä. Kun lauloimme monien laulujen jälkeen vielä suvivirren, niin äiti yhtyi mörisevällä äänellään säkeisiin: "mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias Hän on".
Ennen kuin jatkoimme isosiskon luo, mies kävi hakemassa katsastuskonttorilta siirtokilvet, jos vaikka hän saisi siskoni pihassa talven seisoneen auton liikkeelle ja siirrettyä Kanttorilaan. Perillä söimme uusia perunoita smetanasillin ja salaatin kanssa, teimme siskon kanssa puutarhakierroksen ja mies touhusi siskon vanhan auton kimpussa. Kun olimme siskon kanssa vielä peranneet kivikkoreunuksen pohjaa ja käyneet tätiä katsomassa, niin mies olikin valmis yrittämään liikkeelle lähtöä. Pakkasin kyytiin vielä vähän hopeahärkkiä ja toista valkokukkaista maanpeiteperennaa sekä ison rullan sisustuskangasta (mikä olisikin erillisen postauksen väärti asianhaara). Sitten alkoi retkemme jännittävä loppuhuipennus: ajo kahdella autolla perätoukuria, minä paremmalla autolla perässä seuraten, mihin asti mies saa toisen auton kuskattua. Ilman vilkkuja, ilman mittareita nytkytellen... Kirkolla jätimme kakkosauton odottamaan kylmälle asemalle, kun kävimme aakkoshuoltamossa ostamassa sen tankkiin jotain lisäainetta, jos vaikka ei niin enää nyityttäisi. Samalla ostimme matkalle iltapalaksi kolmioleipiä. Sitten taas jatkettiin peräkkäin. Onneksi iltamyöhäisellä liikenne oli aika hiljaista. Ohittelija pääsivät suhteellisen helposti meidän sivuutte. Syönti- ja verryttelytauko pidettiin levähdyspaikalla.
Emme päässeet kuitenkaan Kanttorilaan asti kahdella autolla, mutta ei se siirtokilpiauto maailmojen taakse jäänyt, puolen tunnin matkan päähän vain. Mies ruuvasi siitä irti lukkopohjan mukaamme, aikoen sitä tutkia, jos vaikka saisi sen kotikonstein toimimaan. Pääsimme kotiin aamupuolella yötä. Niinpä olenkin ollut tänään nuutunut ja saamaton. Mies lähti herättyään kokeilemaan, saisiko hän matkasta jääneen auton liikkeelle. Ja niin vain hän sen sai ajettua kotipihaan juuri ajoissa ehtiäkseen vielä hyppäämään linjurin kyytiin, päästäkseen hakemaan vielä omankin autonsa sieltä puolen tunnin ajomatkan päästä.
Sillä välin minä olin saanut sentään tiskata ja leivottua puolen litran nisutaikinan. Kaurakeksejäkin aloin tehdä, mutta sitten huomasinkin, ettei minulla ole täällä leivinjauhetta. No, aivan syötäviä kekseistä tuli ilman nostatusainettakin, sellaisia kakkaroita.
Noinkohan huomenna taas jaksaisi paremmin.

Vihovihoviimeiset kylvöt

Luulin saattaneeni kylvöt päätökseensä, kun toissapäivänä kylvin vajaaksi jääneiden sokerihernerivien päihin lisää tilliä - jota yhden vajaan rivin lisäksi olin kylvänyt aiemmin myös gladiolusten ja kasvihuonekurkkujen juurelle - ja tammenlehtisalaattia, jota olin kylvänyt salaateissa ensimmäisenä vajaan metrin verran ja jonka jälkeen olin seuraavaksi kylvänyt Baby Leaf -sekoitusta ja viimeksi keräsalaattia.
Tänä aamuna sateen aikaan nostin syrjään kateharson, jolla olin peitellyt suurimman osan kasvimaastani kohta kylvön jälkeen, lähinnä suojatakseni naurista ja porkkanaa mahdollisilta tuholaisilta. Sen lisäksi, että harson alta paljastui hurjasti perattavaa eli kitkettävää, esiin tuli myös vielä kaksi kylvämätöntä rivin päätä. Tein lyhyet kylvövaot sateen kasteltavaksi ja lähdin hakemaan sisältä - yllätys yllätys - tillin ja tammenlehtisalaatin siemeniä.
Lisäksi otin ruokakaapista vajaan pussin alfa-alfan eli sinimailasen siemeniä. Olin aikanaan ostanut ne idätystarkoituksessa ja muutaman kerran niistä olin idättänytkin. Kun nyt muutama päivä sitten ruokakaappia järjestäessään törmäsin pussiin, niin yhden siemenannoksen laitoin likoamaan ja kun olen sittemmin niitä koettanut idätellä, niin totesinpa, että ei vanhentuneilla siemenillä ole kummoinenkaan itävyysprosentti. Silloin tuli mieleeni, että voisihan ne yrittää edes kylvää, maanparannuskasvihan sekin on. Tillit ja salaatit kylvin säällisesti riviin, jotka muistin samantien merkatakin nimikylteillä. Mutta alfa-alfat nakkelin ruohonsiemenen tapaan hajakylvönä sille kapealle alueelle, joka kasvimaan ja kohopenkin välissä oli vielä tyhjillään, jättäen hyvin kapean kävelyreitin kohopenkin juurelle. Loput siemenet levittelin kahden eri kohopenkin kyljelle, toivoen sinimailasen itäessään toimivan elävänä katteena.
Sen lisäksi, että olen melkein kaikki kylvörivit muistanut merkitä nimilapuilla tai tikuilla, pitäisi varmaan piirtää jonkinlainen kartta tai kaavio kasvimaasta kohopenkkeineen. Muistiin ei voi oikein luottaa, sehän huomattiin jo punajuurien kanssa.
Tänään löysin ilokseni kaksi itänyttä härkäpapua, joita olin muutaman kylvänyt samaan kohopenkkiin maissin-  ja kesäkurpitsantaimien kanssa. Kauan odotin niiden itämistä ja olin jo ajatellut siirtää perunamaasta penkkiin härkäpapua, mutta ei nyt tarvitsekaan. Mutta nostin kuitenkin kaksi härkäpavun tainta pottumaasta purkkeihin, kun ajattelin huomenna viedä siskolle ne. Hänellä kun eivät härkäpavut itäneet ollenkaan. Vien toki muitakin taimia, kun sisko ei ole voinut kissojen takia esikasvattaa tomaatteja tai mitään muutakaan. Millan ei nyt pysty lähtemään perinteiselle taimiretkellemme, koska hänellä on pahin niveltulehdus aikoihin, ja se on räjäyttänyt myös sähkökivut infernaalisiksi 😢

Kitkentää ja ruohonleikkuuta vuorossa

Eilen oli sopiva sää kitkemiseen, ei niinkään istutteluun, vaikka sitäkin hieman vielä olisi kesäkukkien osalta. Sen verran kuitenkin istutin, että siirsin muratin ruukusta kivikkopenkin varjoisemmalle puolelle rönsytiarellan viereen. Lisäksi istutin pari krassia navetan päätyyn, kun olin ensin perannut ja höystänyt niille plassin. Muutenkin vietin aika pitkän tovin navetan päädyssä, siivoamassa esiin ruusujuurta ja muita mehikasveja. Leinikkiviheliäinen ja juolavehnä toinen viheliäinen. Perennapenkin laidassa olin huomannut jonkin unikon lehtiä ja olikin käynyt mielessä, että kunhan niitä ei ajeltaisi ruohonleikkurilla. Kun mies sitten eilen aloitti leikkuu-urakan, hän aloitti sen nimenomaan navetanpäädystä, enkä ennättänyt varoittaa saati pystyttää mitään merkkikeppiä. Mutta nyt sinne laitoin, keltapunaisen katkenneen kirveenvarren unikoiden lehtiruusukkeiden viereen merkiksi. Kyllä ne siitä vielä kasvavat ja ehtivät kukallekin.
Toinen kohennuskohteeni eilen oli lintualtaan perennapenkki. Siinä julianesikko ja vaaleanpunainen rentoakankaali olivat kitukasvuisen näköisiä jo viime kesänä. Toissakesänä niiden yli ajettiin peräkärryn renkaalla, niin se litisti niiltä kasvualustaa? Lisätäkseni siihen multaa ja kasvutilaa kaivoin reunuskiveyksen ruohon seasta ylös, ja ne ruohot tietty myös. Järjestin kivet miehen toiveiden mukaisesti nurmen tasalle, etteivät pökkää ruohoa leikatessa.
Mikä urakka jatkuikin tänään. Vaan niin sai mies ajeltua kuta kuinkin koko neljäntuhannen neliön tontin. Hänellä oli ihan hyvä syy ruohonleikkuuseen, siis sen lisäksi, että ruoho oli jo päässyt tosi pitkäksi. Tänään nimittäin kuopus ajeli tästä ohi ja vei mennessään ruohonleikkurin kaupunkikotiin. Siellä esikoinen oli jo kerran aikeissa käydä leikkaamassa nurmikon, mutta ei ollut löytänyt konetta. No eipä tietenkään, kun se oli täällä. Mutta nyt on tarkoitus hankkia Kanttorilaan uusi kone, ehkä sähkökäyttöinen, mieluiten  vetävä, mutta myös keräävä. Haluan jatkossakin saada katetta kasvimaalle.
Pyysin kuopusta ottamaan ja lähettämään mulle pari kuvaa puutarhasta, jottanäen, ovatko kylvetty ruoho ja istutetut peruniat ja leijonankidat elossa ja kasvaneet.
Eilen kylvin vielä muutaman punajuuren palsternakkarivien väliin, jossa valkosipulikylvös oli itänyt niukanlaisesti. Punajuurta ei näillä palstaneliöillä voi tulla liikaa.
Kuudesta avomaankurkusta kolme on itänyt. Vielä odottelen, josko nousisi lisää, mutta tulee kolmestakin kasvista satoa, jos vain säät suosivat syksylläkin.
Laitoin eilen pakastimesta piparjuurta hapankaaliin ja tänään hernekeittoon, niin tuli yhtäkkiä mieleen, että onkohan piparjuuri pysynyt hengissä. Piti käydä kurkkaamassa. Siellähän se, mansikkamaan kupeessa.
Ja mainittakoon vielä pari muutakin syötävää kasvia, joista en ole tainnut muistaa mainita. Sain Millanilta appelsiinitimjamin ja ajuruohon ja itse olin esikasvattanut talvikynteliä, niin nyt mulla on taas uusia makuja kasvimaalla ja kukkapenkissä, ajuruohon kun istutin kivikkopenkkiin mehitähtien likistölle.

Ne on täytetty...

... nimittäin sadevedellä, kuta kuinkin kaikki huushollista löytyneet tyhjät astiat, tynnyrit, kanisterit, sangot ja kastelukannut. Sekä 200 litran jäteastia. Ei minun tarvitsekaan yöllä nousta vajentamaan talon nurkilla olevia sadevesisäiliöitä, koska ei minulla ole enää mitään, mihin niitä vajentaisin. Jopa peruna- ja kasvimaata kastelin vielä äsken sateessa, jotta saisi mahdollisimman tarkoin hyödynnettyä sateen. Nyt kun pitkäkestoinen hiljainen sade on kastellut kohopenkitkin pintaa syvemmältä, myös kasteluvesi pääsee kunnolla imeytymään, eikä vain valu pitkin kohopenkkiä. Kaikki on innostunut kasvamaan aivan eri vauhdilla sateen ja lämmön ansiosta. Jopa ensimmäinen peruna pilkisti tänään, mutta minä sen äkkiä piilotin. Siellä Millanin pelossahan perunoita oli esillä jo viikko sitten, mutta siellä maaperä onkin savisena aina vähintään riittävän kosteaa.
Sellainenkin mukava seuraus sateesta on, että kaikki ihanat kesän tuoksut voimistuvat ja kirkastuvat. Päivällä kaupasta pyöräillessämme vedin keuhkot täyteen koivun tuoksua. Kaikkia ihania tuoksuja en edes osaa nimetä. Pääasia, että tällä hetkellä kukkaistuoksu päihittää mm. turkistarhojen lemahdukset.

Mittatilaussadetta Kanttorilan puutarhaan

Aamulla herättyäni menin ensi töikseni kurkkimaan räystäiden alle illalla jättämiin astioihin. Mikä pettymys, yöllä kolmelta ei ollutkaan satanut, vaikka täsmäsää sellaista mulle lupaili. Mutta jo ennen kirkkoon lähtöä ehti ripotella hiukan. Kirkkoon ja takaisin pääsimme kuivin jaloin, johtuen ehkä siitä, että olin ottanut sateenvarjon mukaani. Mutta sen jälkeen onkin sadellut, enimmäkseen hiljaista tiputtelua, mutta sellainen ehtiikin parhaiten imeytyä tuhkakuivaan maahan. Sain myös jo vähäsen kertymään sadevettä tynnyriin rännien alla olevia astioita vajentaessani. Ja alkuviikolle on lupailtu vielä runsaampia sateita, joten toiveissa on saada sadevesivarastot täyteen taas hetkeksi, tynnyrit, kanisterit ja sangot... Vielä ei tarvi turvautua letkuun. Kiitos Taivaan Isälle!

Verkko kireällä

Pihamarkilla olemme viihtyneet miehen kanssa molemmat omissa hommissamme. Sisällä mä olen lähinnä tehnyt ruokaa (siis useammin kuin loma-aikojen ulkopuolella tapaan tehdä) ja mies tiskannut. Eilen mies rustasi liiverinpohjaa, taikka pohjustustyö alkoi jo edellisiltana, kun hän repi katajan juurelta pensaikkoa. Eiköhän se ole rusopajuangervoa, joka leviää ja on sitkeä kuin paju. Liiverin pohjaksi hän kuskasi navetan lattisementin lohkareita ja niiden päälle hiekkaa, sitäkin uusittavan navetanlattian alta. Sitten varsinaiseksi lattiaksi trukkilavoja. Nyt pyhäpäivänä on taukoa rakennushommista, niin kuin puutarhahommistakin - mitä nyt aamulla kuskasin astioita räystäiden alle sadevettä keräämään.
Eilispäivän puutarhaurakkanani oli köynnöskasvien istutus. Sitä varten kysäisin mieheltä, sopiiko minun ripustaa Millanilta saamani köynnöstukiverkko navetan seinustalle. Olin funtsinut varapaikan, koska mies oli puhunut navetan ja riihen maalaamisesta. Ja hyvä että olin, ei kukkien laitto seinustalle  kuulostanut miehen mielestä asialliselta, lahottaa vain seinää entisestään. Toista verkon paikkaa varten tarvitsin kaksi seivästä, jotka mies minulle auliisti pystyttikin kasvimaan laitaan, reunimmaisen ja vanhahkon kohopenkin päihin. Kiristettyäni verkon sijoilleen toin penkkiin säkistä lisää tuoretta multaa, johon istutin neljä päivänsineä, kaksi mustasilmäsusannaa, yhden keijunmekon ja kaksi tuoksuhernettä, keijunmekon keskimmäiseksi ja herneet sen molemmin puolin. Köynnösten eteen istutin vielä viisi pientä krassintainta. Verkon toiselle, kasvimaan puoleiselle kantille, kylvin silpoydinhernettä. Uskon ja toivon, että köynnökset ovat ehtineet juurtua ja alkaa kasvaa kunnolla pituutta ennen kuin herneet peittävät niiltä valoa.
Oli minulla liossa myös sokeriherneitä. Niitä kylvin sitten vielä kaksi riviä edellispäivänä kylvämieni salaatti- ja punajuuririvien viereen, ja kasvimaa alkaakin olla täyteen kylvetty. Jossain on vielä tilaa salaatin ja tillin uusintakylvöille.
Köynnösverkon tieltä minun täytyi kylläkin siirtää kohopenkkiin pari päivää aikaisemmin istuttamani orvokin ja punarevonhännät. Niille laitoin uudet paikat perhos- ja kivikkopenkkeihin. Samalla kylvin perhospenkkiin ihananvärisestä unikosta talteenottamiani siemeniä. Mutta kurkkuyrttiä kylvin purkkiin. Jos itävät, niin mietitään sitten niille paikkaa. Kurkkuyrtti kun on aika kova leviämään.
Jouduin mä kasvihuoneessakin tekemään yhden siirron jo istutettujen kanssa. Millanin kanssa juteltuani muistin, että minullakin tomatillo pärjäsi paremmin ulkona kuin kasvihuoneessa, joten siirsin sen isosta laatikosta ulossiirrettävään ruukkuun, josta vuorostaan siirsin paprikat tomatillon tilalle.
Mutta nyt on siis lepopäivä. Kirkossa käytiin kävellen. Siellä huomiota kiinnitti kattoparrujen ympärillä suihkiva haarapääskynen. Mutta se löysi tiensä ulos (paljon helpommin kuin taannoinen rastaanpoikanen riihiladostamme), peräti kaksikin kertaa. Toisen kerran jälkeen suntio ryntäsikin sulkemaan oven. Ettei enää pyrähtäisi takaisin, ei pääskyn kannata kirkon kartohirsiin pesiä.
Saarnaamassa oli kesäteologi. Kirkosta palattuamme nuorimies naapurikunnasta kävi hakemassa kauan turhanpanttina riihessä lojuneen vaihdelaatikon. Aikoo sovittaa sitä Kadettiin. Hyvä että tavara kiertää.

Ilmoja piisaa, ja istuttamista

Vielä on istutukset kesken. Kylvöjähän aion tehdä muutenkin pitkin kesää lisää, salaattia, hernettä ja tilliä ainakin uusintakylvöinä. Millanilta sain keväällä pussillisen kauraa, johonkin pitäisi niitäkin nakella, jos olisi tilaa. Ehkä perunapeltoon?
Eilen aamupäivällä istutin pienen osan kesäkukista. Portaiden viereen olin kylvänyt aiemmin rivin kosmosta ja malvikkia sekaisin, nyt istutin kylvörivin eteen valkoista leijonankitaa ja mustaa orvokkia vuorotellen. Esikasvattamani sinivarjot istutin ns. perhospenkkiin muiden perhosia houkuttelevien  perennojen sekaan ja muutaman leijonankidan ja orvokin lemmikkien haudalle harjaneilikoiden kaveriksi.
Eilen illalla sain lopulta valmiiksi puolimoos olleen kohopenkin, kun mies leikkasi nurmikkoa ja tyhjäsi keruupussin penkin päälle useaan kertaan. Sen päälle minä levittelin kompostorista tyhjäämäni tökötin, jonka päälle tuli sitten kasvihuoneen tomaattilaatikoista tyhjäämäni sekä kohopenkin viereen lapioimani mullat. Istutin siihen viisi sokerimaissia, kolme Golden Zucchini- kesäkurpitsaa - joista yhden varsi kylläkin rapsahti melkein kokonaan poikki - ja kylvin viisi liotettua härkäpapua. Popparipussista kylvämiäni maisseja istutin kasvimaan toiselle laidalle, jotteivät kovin ristipölyttäisi toisia maisseja.
Viikonlopuksi on luvassa sadetta. Siinä toivossa aion tänään aloittaa samettikukkien istuttamisen kasvimaalle. Pitäisi miettiä paikka myös muutamalle päivänsinille, sekavärisille leijonankidoille, parille mustasilmäsusannalle ja ruukuissa talvettuneille kahdelle äitienpäiväruusulle, yhdelle jouluruusulle. Krassit ovat vasta tulleet pintaan, mutta niillekin pitää jostain varata tilaa. Kasvimaalle nyt ainakin.
Eilen puutarhapäivä keskeytyi romureissun ajaksi. Kävimme peräkärryllä hakemassa Millanin nurmikolta loput kudontakoneen rautaosat hyötyjäteasemalle, naapurin mies oli aiemmin löytänyt kasasta jotain tarvekaluja, samoin Millan löysi köynnöstueksi sopivan "ratin". Oli se naapuri ihmetellyt, millainen supermies oli saanut koneen osat pihalle pikkuluukusta. Samaa oli päivitellyt Millanin isä. Sellainen supermies minulla.
Oli mulla vähän mattopesuakin ohjelmassa eilen, kun edellispäivänä olin jättänyt likoamaan kaupunkikodista tuomani vaalean räsymaton. Matto oli turhan pitkä, niin ennen pesua olin katkaissut sen lyhyemmäksi tahran kohdasta, purkanut matonkuteita kerille ja solminut molempien matonpätkien päät. Lyhyempään jäi tahraa jäljelle, mutta se passaa kynnysmatoksi. Kun kerta mulla oli pesuvesi saavissa valmiina, niin pesin lisäksi yhden Kanttorilan matonkin. Tosin porstasin siitä vain vaaleiden raitojen kohdat, joissa lika näkyi... Matot olisi kyllä kannattanut pestä jo toissapäivänä, niin saattaisivat hyvinkin olla jo kuivia. Sen verran kuumaa ja kuivaa oli vielä eilenkin. Mutta saisi se sade silti kernaasti taas tulla.

Pure parsaa!

Viime kesänä vain yksi parsanjuurakko versoi, sekin varsin vaatimattomasti. Muut neljä juurakkoa olivat syystä tai toisesta (vaikean talven takia?) menehtyneet. Niinpä päätin kokeilla parsan viljelyä toisella tavalla. Tilasin parsan siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä. En kuitenkaan ruvennut niitä kaupunkikodissa esikasvattamaan, kun kuitenkin vasta syksyllä ne istutetaan lopulliselle kasvupaikalleen - jos ovat alkaneet kasvaa.
Aikani pähkäilin, mihin kokeilisin kylvää parsaa. Idea löytyi yhdestä lehdestä, jonka olin saanut Millanilta. Siinä oli juttu kasvatuslavan rakentamisesta. Samoihin aikoihin mies löysi riihtä siivotessaan lavareunuksen, jonka aikanaan saimme mukaamme Norjan reissulta. Nyt olisi aika ottaa se käyttöön. Etsin lavalle tilaa kasvimaalta kohopenkkien välistä, tasoitin pohjaa, pystytin lavan, suojasin sen reunat multasäkkiriekaleilla,  peitin pohjan sanomalehdillä ja sitten aloin täyttää lavaa. Pohjalle kelpuutin maa-ainesta suoraan kasvimaalta, edellissyksyn kohopenkkikaivuista oli jäänyt hiekkaista irtomaata. Sen päälle tyhjäsin muovisäkkeihin jemmaamani ruohosilput, sitten kasvihuoneesta niin ikään säkkeihin keräämääni multaa kurkkujen ja tomaattien kasvulaatikoista ja lopuksi tuoretta puutarhamultaa Halpakaupasta. Neljäntoista liotetun parsansiemenen lisäksi sain mahdutettua lavaan myös mukulasellerit ja loput purjot. Osan purjeista olin istuttanut kaupunkikodin kohopenkkiin, mutta noinkohan ne siellä jaksavat kasvaa, kun alku oli niin viluista touhua.

Kolme kärpästä yhdellä iskulla. Kolme vihanneslajia samaan lavaan.Varsi- eli ruotisellerit tosin vielä odottavat istuttamista. Ehkä tänään keksin, mihin ne laitan.

Tandemkauden aloitus

Olemme pitäneet tandem-pyörän täällä kesäkodissa, koska se on kesäpyörä. Liukkailla sillä ei tohdi ajaa. Sunnuntaina polkaisimme sillä kirkkoon ja eilen - takakumin pumppaamisen jälkeen - Millanille kylään. Minulla oli tuliaisena satulalaukussa pistokkaasta juurruttamani pepino. Millanilta sain viime keväänä pepinon eli päärynämelonin taimen, joka talvehti vintillä. Mutta hänen oma pepinonsa ei selvinnyt talvesta, joten sain tilaisuuden maksaa takaisin. 

Perille päästyämme mies meni ensi töikseen tutkimaan perunaviljelyksemme ja löysi kuin löysikin pintaan noussutta potunvartta. Kävin itse tarkistamassa, että laji oli oikein tunnistettu, eikä esimerkiksi sitä härkäpapua, jota kylvin perunan kaveriksi. 

Meillä viivähti tavallista myöhempään, kun mies ryhtyi kahvittelujen jälkeen tyhjäämään kellarista aiemmin hajottamansa mattokoneen osia. Tällä paikkakunnalla on melkein tuvassa kuin tuvassa ollut jossain vaiheessa konekäyttöiset kangaspuut. Millanin kellarissa sellaiset veivät vain tilaa, niistä ei olisi enää kalua tullut, joten ne jouti purkaa. Mies sai kuin saikin kellarin ikkunan auki ja sitä kautta nosteltua järkyttävän painavat rautaosat kempuralle. Alunperin hänen piti hakea kellarista vain sinne jättämänsä rautakanki ja muutama koneesta irronnut rautatanko Millanille "aidanseipäiksi", tai siis tukemaan metalliverkosta tekeillä ollutta kompostikehystä. Kyllä mies sitten sen kehikonkin pystytti, mutta siinä sivussa teki sen romukasan, joka meidän täytynee käydä peräkärryllä noutamassa tuohippuolin. Samalla voisi mullata perunat...

Helluntai

Eilen todistusten jaon ja lähtöhalausten jälkeen ehdin kotiin jo ennen kymmentä. Mutta niin vain venähti aika pakkailussa ja muussa järjestelyssä, että pääsimme liikkeelle kohti Kanttorilaa vasta viideltä. Olisi sittenkin pitänyt olla se peräkärry mukana... Mutta onneksi kuopus oli myös lähdössä seuraavana päivänä eli tänään kohti etelää ja lupasi tuoda niitä kampsujamme, mitä emme saaneet autoomme mahtumaan, kun sinne piti tukkia kuusi taimilaatikkoa. Taannoin näin kaupungissa erään kerrostalon pihalla ammattikäytöstä poistetun ruumisauton, ja silloin pitkästä aikaa ellen ihan ensi kertaa halusin ostaa tietyn auton. Ruumisauton kyytiin olisi mahtunut monta taimilootaa päällekkäin ja vierekkäin ja vielä paljon muutakin maallista kateutta. 

Perillä todettiin, että ruohonleikkuu odottaa. Kannoin taimilaatikot suoraan kasvihuoneeseen ja peittelin ne yöksi kateharsolla. Samalla tsekkasin, että viikko sitten istuttamani tomaatit, chilit ja munakoisot olivat hengissä. Jotain hyvääkin tässä viileähkössä ja pilvisessä säässä, eivät olleet läkähtyneet taimiparkani. Millan oli käynyt kastelemassa taimeni sisällä, joten nekin olivat friskissä kunnossa. Sisäkasvien kastelun lisäksi en sitten juuri muuta eilen illalla tehnytkään, puutarhapasteerailun lisäksi. Kai sen verran väsytti taakse jäänyt lukuvuosi, pakkaamisstressi ja autossa istuminen. 

Pyhäaamun alkajaisiksi kanniskelin peräkamarista aiemmin tuomani taimet pihalle, kasvihuoneen seinustalle. Mies kantoi taimista tyhjentämäni metallihyllyn kasvihuoneeseen, niin tuli vähän tilaa peräkamariin. Ennen kymmentä mies kaivoi tandempyörän esiin ja polkaistiin helluntaikirkkoon. Kirkon taannoisen remontin yhteydessä seurakunta oli hankkinut myös uudet kirkkotekstiilit, ja nyt pääsin näkemään upeat punaiset tekstiilit. Kirkkoherra oli vapaalla, mutta kirkossa vaimonsa ja kahden, oletettavasti nuorimman, lapsensa kanssa, pienin oli kantokoppaikäinen, hän äänteli ilmeikkäästi ihanan kirkkaalla äänellä. Välillä isä kanniskeli pienokaistaan. Vanhempi lapsi kysyi kuiskaten "isä, menemmekö ehtoolliselle?" ja lähti samantien rientämään kohti alttaria. Olipa hyvä, että mies sai minut lähtemään kirkkoon. Harvemmin tilanne on noin päin, niin en ääneen viitsinyt vastustaa ajatusta. 

Messun jälkeen polkaistiin kotiin kaupan kautta, kun maito oli loppumaisillaan. Ja osteltiin sitten muutakin ruokavärkkiä. Kaupassa ehti tulla niin nälkä, että teimme pikaruuan eli hampurilaiset oivalluksesta ja härkäpapupihveistä, salaattia, tomaattia ja kellarista suolakurkkua väliin. Sitten takaisin ähräämään taimien pariin. Kannoin kasvihuoneestakin useimmat taimet ulos, istuttelin ruukkuihin pistokkaita ja ruukkusalaatin, kasvihuoneeseen tomatillon, pari kurkkua ja hunajamelonia.    Pistokkaita vapautuneeseen lokerikkoon laitoin sitten taas muutaman pistokkaan juurtumaan, yhden muratin, kaksi ananaskirsikkaa ja yhden verenpisaran lisää sekä kokeeksi oliivin lehvän. Jos se vain tekee juuret, niin Millan saa ekan oliivipistokkaan. 

Sitten olikin jo aika alkaa laittaa päivällistä. Pesin ja keitin kaupasta ostetut varhaisperunat, jos vaikka kuopus ja tyttöystävänsä tarvitsisivat myös ruokaa tässä poiketessaan. Mies raivasi huushollia hivenen, mikä ajoittuikin osuvasti, koska ennen kuopuksen tuloa meille ehti muitakin vieraita. Ohikulkumatkalla Jorma poikkesi iltateelle. 

Vieraat jatkoivat jo matkaa ja on iltauutisten aika. Ei sillä, että aikoisin niitä katsoa. On mulla muutakin tekemistä päivän päätteeksi. Ennen vieraita ehdin tehdä iPadin kanssa puutarhakierroksen ja lisäsin nipun kuvia Facebookin kukkakansiooni. Erityisesti ilahduin havaitessani tarhavarjohiipassa kukannuppuja. Se ei ole ennen minun aikanani kukkinut. Olin jo ehtinyt miettiä, mitä sille pitäisi tehdä, ihanko vaihtaa paikkaa, jotta se innostuisi kukkimaan. Mutta saa se nyt olla niillä sijoillaan.