Verkko kireällä

Pihamarkilla olemme viihtyneet miehen kanssa molemmat omissa hommissamme. Sisällä mä olen lähinnä tehnyt ruokaa (siis useammin kuin loma-aikojen ulkopuolella tapaan tehdä) ja mies tiskannut. Eilen mies rustasi liiverinpohjaa, taikka pohjustustyö alkoi jo edellisiltana, kun hän repi katajan juurelta pensaikkoa. Eiköhän se ole rusopajuangervoa, joka leviää ja on sitkeä kuin paju. Liiverin pohjaksi hän kuskasi navetan lattisementin lohkareita ja niiden päälle hiekkaa, sitäkin uusittavan navetanlattian alta. Sitten varsinaiseksi lattiaksi trukkilavoja. Nyt pyhäpäivänä on taukoa rakennushommista, niin kuin puutarhahommistakin - mitä nyt aamulla kuskasin astioita räystäiden alle sadevettä keräämään.
Eilispäivän puutarhaurakkanani oli köynnöskasvien istutus. Sitä varten kysäisin mieheltä, sopiiko minun ripustaa Millanilta saamani köynnöstukiverkko navetan seinustalle. Olin funtsinut varapaikan, koska mies oli puhunut navetan ja riihen maalaamisesta. Ja hyvä että olin, ei kukkien laitto seinustalle  kuulostanut miehen mielestä asialliselta, lahottaa vain seinää entisestään. Toista verkon paikkaa varten tarvitsin kaksi seivästä, jotka mies minulle auliisti pystyttikin kasvimaan laitaan, reunimmaisen ja vanhahkon kohopenkin päihin. Kiristettyäni verkon sijoilleen toin penkkiin säkistä lisää tuoretta multaa, johon istutin neljä päivänsineä, kaksi mustasilmäsusannaa, yhden keijunmekon ja kaksi tuoksuhernettä, keijunmekon keskimmäiseksi ja herneet sen molemmin puolin. Köynnösten eteen istutin vielä viisi pientä krassintainta. Verkon toiselle, kasvimaan puoleiselle kantille, kylvin silpoydinhernettä. Uskon ja toivon, että köynnökset ovat ehtineet juurtua ja alkaa kasvaa kunnolla pituutta ennen kuin herneet peittävät niiltä valoa.
Oli minulla liossa myös sokeriherneitä. Niitä kylvin sitten vielä kaksi riviä edellispäivänä kylvämieni salaatti- ja punajuuririvien viereen, ja kasvimaa alkaakin olla täyteen kylvetty. Jossain on vielä tilaa salaatin ja tillin uusintakylvöille.
Köynnösverkon tieltä minun täytyi kylläkin siirtää kohopenkkiin pari päivää aikaisemmin istuttamani orvokin ja punarevonhännät. Niille laitoin uudet paikat perhos- ja kivikkopenkkeihin. Samalla kylvin perhospenkkiin ihananvärisestä unikosta talteenottamiani siemeniä. Mutta kurkkuyrttiä kylvin purkkiin. Jos itävät, niin mietitään sitten niille paikkaa. Kurkkuyrtti kun on aika kova leviämään.
Jouduin mä kasvihuoneessakin tekemään yhden siirron jo istutettujen kanssa. Millanin kanssa juteltuani muistin, että minullakin tomatillo pärjäsi paremmin ulkona kuin kasvihuoneessa, joten siirsin sen isosta laatikosta ulossiirrettävään ruukkuun, josta vuorostaan siirsin paprikat tomatillon tilalle.
Mutta nyt on siis lepopäivä. Kirkossa käytiin kävellen. Siellä huomiota kiinnitti kattoparrujen ympärillä suihkiva haarapääskynen. Mutta se löysi tiensä ulos (paljon helpommin kuin taannoinen rastaanpoikanen riihiladostamme), peräti kaksikin kertaa. Toisen kerran jälkeen suntio ryntäsikin sulkemaan oven. Ettei enää pyrähtäisi takaisin, ei pääskyn kannata kirkon kartohirsiin pesiä.
Saarnaamassa oli kesäteologi. Kirkosta palattuamme nuorimies naapurikunnasta kävi hakemassa kauan turhanpanttina riihessä lojuneen vaihdelaatikon. Aikoo sovittaa sitä Kadettiin. Hyvä että tavara kiertää.