Kuvia jälkijättöisesti

Koska olen sekä kirjoittanut blogiini että ottanut kuvia enimmäkseen tabletilla ja koska sillä ottamani kuvat eivät ole minun siirrettävissäni bloggeriin, niin kuvia ei ole tullut postauksiini.
Nyt kun palasimme syyslomaviikolta Kanttorilasta, niin kotiovesta astuessamme mies muisti unohtaneensa mokkulan sinne. Niinpä olen yrittänyt perehtyä älykännykkään, jonka työnantaja hommasi. Mutta sillä en toistaiseksi yritäkään kirjoittaa postauksia. Mies kävi ostamassa ärrältä nettiaikaa, joten istun nyt poikkeuksellisesti hänen läppärinsä ääressä. Ja TÄNNEPÄ OSAAN siirtää kuvat vanhalta nokialaiseltani. Totesin, etten ole sillä montakaan kuvaa kesän mittaan napannut, mutta niistä vähistä koetan nyt tähän postaukseen joitakin sijoitella.

Japaninakileija on nyt kahtena kesänä ilmestynyt kukkimaan perennapenin reunuksessa olevan reikätiilen reiästä. Nyt hoksasin koettaa kerätä siitä siemeniä talteen. Akileijoja on Millanin jäljiltä Kanttorilassa monenmoisia, mutta tämän soisin leviävän näyttävämmällekin paikalle.

Tarhavarjohiippa  teki tänä kesänä kukannuput, jotka meinasivat jäädä minulta huomaamatta. Kuvanottokaan ei oikein onnistunut, vaikka koetin asettua viereen makaamaan. 

 Kuva ei tee oikeutta kääpiöunikon upeanheleälle sitruunanvärille. Se on nyt parina kesänä ilahduttanut päästyään kasvun alkuun, ja Millanillekin olen siitä jo siemeniä saanut. Hänhän senkin alunperin Kanttorilaan hankki.

Lopuksi vielä ylläoleva kuva yhdestä perennaprojektistani viime kesältä. Tämä ei ole se viimeinen, jonka kanssa tuhrasin loppukesän ja alkusyksystäkin useamman viikonlopun. Tämä pienempi ympyräpenkki taisi kyllä olla alkusysäys siihen suurempaan projektiin. Tämäkin oli reunaltaan kovin ruohottunut, ja laukkaneilikka näytti ruohon seassa kituvalta. Hajasijoitin sen kolmeen kohtaan lähelle penkin ulkoreunaa, ja minusta se jo ennätti loppukesästä komistua joka kohdassa. Ties vaikka näkisin senkin vielä kukkivan, kun toistaiseksi olen nähnyt sen vain pienen ruohotuppaan näköisenä. Tässä penkissä on ollut tarhakylmänkukan ja esikoiden lisäksi (ja niiden kukkimisajan jälkeen) lähes vain valkoisia lajeja, kurjenkelloa, malvaa ja peurankelloa. Nyt lisäsin vaaleanpunaista malvaa, jotain (keto?)neilikkaa ja keskelle vielä puskan harakankelloa, antamaan väriä, kun sellainen oli kukkivana siirrettävissä mansikkamaalta. On siinä nyt myös vaaleanpunaista kellopeippiä, joka kukkii syksyllä. Siirsin keltaiseksi paljastuneen syyshohdekukan toiseen, kelta-violettivoittoiseen perennapenkkiin harmoniaa rikkomasta.