Muutosta

Uusi vuosi on jo pitkällä ilman ainoatakaan postausta tähän asti. Enkä tälläkään kertaa kovin pitkästi kirjoita, mutta avaan tuota otsikkoa hieman. Muutoksien aikaa olemme eläneet perhepiirissä. Ensinnäkin otsikko viittaa muuttoon. Ostimme miehen kanssa juuri joulun alla rivitalokolmio-osakkeen ihan työpaikkani tuntumasta. Työmatka-ajo kypsytti päätökseen. Joulun vietimme rauhassa perheen kesken täällä kaupunkikodissa (jossa olemme tällä hetkellä käymässä), ja sukuloituamme ja vietettyämme Kanttorilassa miehen kanssa välipäiviä aloitimme muuttourakan uudenvuoden jälkeisenä arkipäivänä. Muuttotohina on ollut enimmäkseen mukavaa, mutta sormeni olin telonut juuri joulun alla niin, että haava ärtyi ja tulehtui siivousriehunnassa. Juuri kun työt alkoivat, ahdistuin viimein varaamaan ajan ja sain samana päivänä antibiootit, kuuri jatkuu vielä pari päivää.
Mutta sitten sitä muuta muutosta, sellaista kurjempaa. Iäkäs ja dementoitunut äitimme on nyt reilun viikon ollut sairaalassa keuhkokuumeen takia. Hänen äitinsä, meidän mammamme, kuoli 42 vuotta sitten saman taudin riuduttamana. Alzheimerin tauti aiheuttaa äidille nielemisvaikeuksia, joka aiheuttaa keuhkokuumeen, kun ruokaa menee keuhkoihin. Antibiootit eivät ole purreet riittävästi, ja vaikka tämä tauti paranisikin, niin uusi keuhkokuume olisi odotettavissa. Samoin taitaa äidin vatsan toimimattomuus johtua siitä, etteivät aivot anna enää käskyjä, eikä vatsa itse tiedä, mitä pitäisi tehdä...
Kävimme Kanttorilassa viime viikonloppuna ja silloin ajelimme myös kotipuoleen sairaalaan. Istuin äidin vieressä kolmatta tuntia. Pikkusisko on viettänyt sairaalassa jopa öitä äidin kaverina. Huomenna ilmeisesti hän ilmoittaa kierrolla lääkärille, että me sisarukset olemme päättäneet suostua siihen, että äiti siirtyy saattohoitoon. Se vaihe ei tässä tapauksessa kuulemma kestä kauaa. Puhutaan päivistä, ei viikoista.