Aamuhetki

Heräsin kesken unien siihen, että raavin kutisevia käsiäni. Unta ei enää riittänyt, joten nousin tentehilleni. Nyt kun poden lievää opettajan kesäflunssaa, enkä jaksa riehua pihalla siihen malliin kuin mieli tekisi - ja ehkä olisi tarpeenkin - niin joudan vihdoin taas kirjoitella.

Luin äsken edellisen pidemmän postaukseni kevätkiireistä (ja koetin korjailla kaikki virheet, jotka ”äple” oli tehnyt tekstiini). Sen postauksen jälkeen kävimme kahtena viikonloppuna Kanttorilassa ennen kuin tämä kaivattu kesäloma alkoi. Ekaksi oli se siskoni synttäriviikonloppu kotipuolessa. Silloin olimme täällä melkein koko perheenä, hyvänä lisänä tyttären uusi uljas poikaystävä (joka vaikutti sanalla sanoen ihanalta). Kuopus poimittiin juhliin matkan varrelta. Palasimme lauantaina Kanttorilaan vasta sunnuntain puolella ja aamupäivä meni lähtötohinoissa, niin mitään kastelua suurempaa en joutanut sinä viikonloppuna tehdä. Seuraavanakin viikonloppuna teimme reissun kotipuoleen, tällä kertaa isäni lapsuusmaisemiin. Isämme entisen kotitalon tontilla on keskimmäisen veljen kesämökki, joka on odottanut ulkomaalia jo kymmenkunta vuotta. Kun veli täytti 60 vuotta äidin hautajaisten aikoihin ja kun kyselimme, miten voisimme häntä myöhemmin juhlistaa, niin hän pyysi meidät maalauskökkään toukokuussa. Meillä oli sisaruspariskuntaporukalla mukava ja työntäyteinen lauantai, johon mieheni kanssa sisällytimme myös yhden afäärin ennen kökkää. Olin jo talvella sopinut yhdessä facekirppisryhmässä, että käyn ostamassa ja hakemassa kangaspuut kökkäviikonloppuna, kun olemme kahdestaan liikkeellä. Mies sai ahdettua soholot osina auton peräkonttiin, tosin takaluukku piti jättää auki. Sain - kuulemma huutokauppakeisarilta huudetut -kangaspuut kahdeksallakympillä. Mutta toistaiseksi ne saavat lojua peräkamarissa ennen kuin navetta on remontoitu mattoateljeeksi - ja ennen kuin löydän jonkun, joka tulee auttamaan soholojen kokoamisessa! 

Kökkäviikonlopun päätteeksi tein ne kaksi hommaa, joita silloin edellisessä postauksessani haikailin: istutin uuteen kohopenkkiin neljä maissia ja kolme kesäkurpitsaa, jotka tietty suojasin kateharsolla poissaolomme ajaksi, ja sitten mullistin sen perennapenkin syrjän. Ravistelin käännetyt ruohotuppaat, jotka kärräsin risuaidan päälle, lippasin puutarhamultaa ruohotuppailta jääneeseen ojanteeseen, johon sitten kylvin kosmoskukkaa, komeaklarkiaa ja silkkikukkaa. En tosin taaskaan viitsinyt merkitä, mihin kohtaan mitäkin kylvin, mutta lauantaina tänne palattuamme näin, että kosmoskukka oli jo itänyt. Jospa niistä toisistakin jotain nousee, kun nyt olen ollut täällä kastelemassa kylvöksiä. 

Sinä viimeisenä viikonloppuna Kanttorilassa ennen lomaa  sain useammankin upean yllätyksen Taivaan Isältä. Ensimmäinen oli jo aiemmin antanut lupausta tulevasta: vihdoin tänä keväänä rantalaukkaneilikkaan oli ilmestynyt kukannuppuja. Viime kesänä uusiessani sen pienen pyöreän perennapenkin, jonka reunassa rantalaukkaneilikka oli siihen asti koettanut kitkutella hengissä ruohon keskellä, sijoitin kolme tupasta uuteen multaan eri puolelle penkkiä. Nyt ne kaikki ovat kasvaneet oikean kokoisiksi ja kaikissa on kukkia, sieviä ja somanvärisiä. 

Toinen yllätys löytyi vanhan pihakeinun päädyistä kyhätyn kukkaportin juurelta. Millanilla oli siinä kohtaa aikanaan kukkaportti, jonka juurelle molemmin puolin hän oli istuttanut John Cabot -ruusut sekä kaksi kärhöä, toiselle puolen alppikärhön ja toiselle sinikukkaisen viinikärhön. Viime kesänä viinikärhö ei kuitenkaan enää lainkaan noussut maasta, ja oletin sen menehtyneen vaikean talven takia. MUTTA reilu viikko sitten suureksi yllätyksekseni bongasin kyynäränmittaisen viinikärhön verson!

(Kuvan lisäsin myöhemmin, viinikärhö oikealla tuskin näkyvänä keppiin tukeutuen.)

Kaikkein ihanin yllätys odotti entisessä maa-artisokkapenkissä maatiaispionin likellä. En ole tänä keväänä joutanut enkä tohtinutkaan muokata kasvimaata. En ole tohtinut kuivuuden takia. Turha muokata maata kuivumaan, jos ei sitä pysty kylvön jälkeen säännöllisesti kastelemaan.Se on ollutkin toisaalta siunattu asia, sillä nyttemmin maasta on noussut yhtä ja toista itsekylväytyneeneä. Palsternakkaa nyt tietenkin, mutta myös salaattia ja tilliä (ja persiljakin oli ekaa kertaa säilynyt talven yli). Mutta miten kummassa kasvimaalta löytyi myös NUKKAPÄHKÄMÖ?? Se katosi perhosperennapenkistä pari kesää sitten, mitä harmittelin kovasti. Norjassa käydessämme ihastelin kateellisena korkeiksi kasvaneita ”lampaankorvia”. Mutta oliko Millanin istuttama nukkapähkämö ehtinyt jossain välissä siementää metrin päässä olevalle kasvimaalle? Oikein muuten en osaa selittää lampaankorvan ilmestymistä takaisin uudessa paikassa.