Sain verhot ommeltua, vaikka liestyvä liukas kangas on haastava materiaali ja vaikka jouduin välillä käyttämään apuna kynttilän liekkiä... Mutta värkkiä jäi ja kysyin Millanilta, haluaisiko hän kenties verhoille pidikkeet samasta kankaasta vai koristetyynyn päälliset. Hän toivoi tyynynpäällisiä.
Tein ne ensin, mutta koska kangasta vieläkin jäi, ompelin myös pidikelenkit, tai verhopannat, jonka nimityksen mieheni keksi. En minä niille virallista nimitystä tiedäkään.
Viikon päästä Millanilla on synttärit, ja kerrankin lahjan keksiminen ja hankkiminen oli helppoa. Pakkaan päälliset ja roikottimet paperikassiin, jonka olen tehnyt Millanin vanhasta susijulisteesta. Krivat vielä puuttuu.
Uskallan jo etukäteen julkaista, koska luotan, ettei kukaan satunnainen lukija paljasta Millanille ennen sunnuntaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti