Sen lisäksi, että nöyryytän lapiota kukkakeppinä, myös vesuri on joutunut palvelemaan kieroja pyyteitäni. Minulla on tuvan nurkalla hakkuupölkky, ja sen päällä eilen pienistin vesurilla siankärsämön ronttoja ja heinätuppaita multaisine juuripaakkuineen. Jotta sain ne sopevana silppuna kompostoriin. Tosin vesurin etsiminen ei alkuun tuottanut tulosta, ja olin jo lainaamassa miehen halkaisukirvestä (siis kirves on mieheni... eiku... en tarkoita, että kirvestä käytettäisiin miehen halkaisuun, vaan että mies on ominut kirveen. Tosin sen pitäisi käydä ilmi jo yhdyssanan kirjoitusasusta.) Vesuri löytyi sitten sieltä, missä kirveen piti olla, puuplassilta. Eli rantteelta, kuten ehkä ranttilainen sanoisi.
Mutta ei tämä minun työkalujen käyttötarkoitusten vaihtelu ole yhtään kummallista, sen alaha miten mies ratkaisi taannoin työkalujen puutteen. Jonkin autonosan irrottamiseen tai paikalleen asettamiseen hän olisi tarvinnut lekaa, mutta kun se ei siinä vieressä ollut, niin hän hakkasi nyrkillä... Ja nyt on sitten ranteet kipiänä.
Meidän lisäksemme tällä tontilla ahertaa moni muukin. Ilman hukassa tai väärässä paikassa olevia työkaluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti