Sää oli suosiollinen, ihana tuulenvire vei liian kuumuuden ja ötökät. Aluksi mies valitti, että turha reissu ja vaiva, mutta kun verensokerit alkoivat laskea sopivalle tasolle ja kun viimein löytyi muutakin hillaa kuin raakaa tai ylikypsää, niin hänkin innostui ja vietimme mukavan aamupäivän rämpien ja pyllistellen. Sinisiipisiä perhosia oli runsaasti. Todennäköisesti olivat hohtosinisiipiä. Yllätin tänä kesänä jo toisen perhosparin perhesuunnittelun toteutusvaiheessa.
Hikisinä ja kuumissamme palasimme autolle siihen aikaan, kun autoradiosta kuului jumalanpalvelus. Aamupäivän saalis oli vajaa sata grammaa alle 4 kg.
Kun sitten olimme syöneet ja pussittaneet marjat pakastimeen, lähdimme vielä pohjoisemmas. Miehen veli opasti meidät toiselle suolle, jonne ei tarvinnut kävellä kuin tuskin puoli kilometriä, eikä suollakaan tarvinnut trampata valokkia haeskellen.
Poimiminen oli lastenleikkiä verrattuna aamuretkeemme. Toki selkä oli koetuksella, mutta sekin helpotti, kun välillä meni konttien. Saimme kaksinkertaisen saaliin, josta pienen osan veimme mummulle tuliaisiksi. Oli tarkoitus jäädä mummolaan yöksi ja käydä aamulla vielä jollain suolla, mutta miehen jalkapohjat alkoivat olla lopussa kumisaappaiden takia, joten terveyssyistä tyydyimme yhden päivän 12 kg:n suomuurainsatsiin. Jos Herra suo, jatkamme hillastusta vielä pohjoisempana reilun viikon päästä.
Taivaan Isä antoi upean päivän lahjoineen: kultamarjojen lisäksi saimme nauttia varjeluksesta, suotuisasta säästä, sukulaisten tapaamisesta, vaikka lyhyestikin, sekä luonnon rauhasta ja kauneudesta.
Eilen ajelimme takaisin Kanttorilan kulmille, minä torkuin sekä autossa että perillä sohvalla. Melkein vuorokauden valvominen otti veronsa. Heräsin sunnuntaiaamuna viiden jälkeen ja takaisin petissä olin yhden maissa maanantain puolella yötä.
Nyt kuitenkin olen taas voimissani ja aloittanut ruohonleikkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti