Alkuviikosta oli iso huoli, kun uutisissa kerrottiin yhtenä yönä olleen yöpakkasta jossain osissa Suomea. En ollut suojannut avomaankurkkuja, kun olin luottanut 15 vrk:n sääennusteeseen, jonka mukaan piti oleman plussalla alimmatkin arviot. Hullua pidettiin jännityksessä koko viikon. Ja kuin kiusaten tuli sen yhden kylmän yön jälkeen kesä uudestaan.
Tänään ajelimme Kanttorilaan helteisessä säässä, ja heti autosta päästyäni ryhdyin kastelemaan. Niin kukkaruukuissa kuin kasvihuoneessa oltiin lotossa, mutta pihaan oli jossain välissä vähän satanut, koska rännin alla sanko oli täynnä. Mutta jo ennen autosta pääsyä näin, ettei pakkanen ollut puraissut.
Taivaan Isä oli suojannut kurkkuni, kun en itse ollut hoksannut. Täällä mäen päällä ei ollut vielä halla vieraillut, vaan kasvukausi sai jatkua vielä.
Vaatteet vaihdettuani jatkoin kastelua ja sitten aloin kerätä niitä kurkkuja. Mutta ennen kurkkukuvaa liuskamiinanköynnös, jota en ole aikaisemmin saanut kasvamaan kukalle asti.
Kuvassa mukana kesäkurpitsoita ja yksi Small Sugar -kurpitsa, joka on aivan uusi tuttavuus.
Omenapuiden alustat piti myös taas tyhjätä pudokkaista, muumiotautiset, raa'at ja madonsyömät pikkurääpäleet suoraan kompostiin. Voi olla, että mielikuvani on väärä, mutta silmämääräisesti arvioisin, että tänä kasvukautena muumiotautisia on tavallista enemmän tässä vaiheessa. Kesällä omppupuissa kuhisi jotain lennähteleviä ötököitä, niin eiköhän ompuissa ole runsaasti reikiä, ja sellaisiin muumioitiöt pääsevät iskemään. Ja varmaan tällainen lämpö edistää myös itiöiden kasvua.
Huomenna tiedossa säilöntää, vintiltä haetut isot lasipurkit saavat olla yön yli liossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti