Täällä talvilomalla

 Tämä on ollut poikkeuksellinen talvi. Ei pelkästään koronan eikä myöskään ennätyslumimäärän takia, vaan meidän näkökulmasta myös sikäli, että olemme käyneet Kanttorilassa joka viikonloppu. Ehkä se johtuu osin juuri koronasta. Täällä pystyy harrastamaan yhtä sun toista omin nokkinensa noudattaen ylimääräisien ihmiskontaktien välttämistä. (Silti kirjoittaminen on jäänyt hämmästyttävän vähiin. Tai siis olen kirjoittanut, mutta lähinnä kirjeitä Millanille.) 

Eilen alkoi talvilomani. Ajelimme tänne kauniissa auringonpaisteessa, mutta se saattoi hyvinkin olla lomaviikkoni ainoita aurinkoisia päiviä. Se ei sinänsä itseäni harmita, sisähommia lähinnä ajankulukseni olen suunnitellutkin. Aloitin pyykkäyksellä. Olin tarkoituksella siirtänyt pyykkäystä lomaviikolle syystä että edellisellä viikolla täällä oli viemärinsukittajia rustaamassa vanhat putket ehoiksi. Nyt kelpaa (uskaltaa) viemäriputkia taas urakalla rasittaa pyykkivesillä.

Samaiset sukittajat toivat ja asensivat myös tuon alipaineventtiilin tuuletusviemärin päähän, se kun on siitä puuttunut koko sen ajan, jonka olemme täällä asuneet. Itse en ollut tiennyt - ehkä ei mieskään - mikä se löyhkäävä rööri edes oli, hajuhaittaa yritettiin vain vähentää tukkimalla reiän päähän superlonia... Kyllä nyt kelpaa! Uskon ja toivon, että kosteiden säiden viemärilöyhkät myös eteisessä nyt vähenevät, kun vanhojen sementtiputkien saumoista ei enää pääse tihkumaan likavettä rakenteisiin. 

Jo ennen alipaineventtiilin bongaamista kylppärissä pytyn vierestä löysin keittiöstä jotain muuta ilahduttavaa. Toki viimeksi täältä lähtiessämme aanailin, että nupulla oleva jaloritarinkukka ehtii kukkaan sopivasti loman ajaksi, mutta en sitä saapuessamme muistanut odottaa.

Zzz