Huojennus

 Olipa ilo ja helpotus räknätä tänä aamuna lintulautaa lähestyvästä pyyletkasta, että ne olivat taas täysimääräisesti koolla, kaikki neljätoista tepsuttelivat lumihangessa kohti ruokailua (paitsi että portaiden eteen pysäköityä autoa ne eivät tohtineet koivin ohittaa vaan pyrähtivät lentoon, loppumatka taas taapertaen. Lystin näköistä, kun ne kuopsuttivat lunta siemeniä lintulaudan alta etsiessään.

Toinenkin huojennus tuli myöhään eilen illalla, kun koolla olleet ministerit sun muu korona kokousväki ilmoittivat, että lähikouluun mennään. Eihän sitä voi tietää, mitä vielä on edessä, mutta toiveikkain mielin kohti kevätlukukautta. Tänään jo hilaamme itsemme ja kuormamme pohjoiseen työmaakopille. (Edelleenkään en oikein ole keksinyt muuta sopivan lyhyttä ja kuvaavaa nimitystä arkikotiosakkeellemme.)

Mies jo vei täydennystä siemensäiliöihin, mutta minun tarttis käydä ratustelemassa läskimakkara (enkä tarkoita omaa vyötäröllä roikkuvaa joulumakkaraani), yksi rasvakuppivalos ja täydennystä talipalloputkiloon. Monta muutakin pikkuhommaa pitäisi muistaa hoitaa/tehdä ennen kuin päästään liikkeelle, joten lopettelen tältä erää.

Peltopyistä en ole saanut kunnon kuvia, laitan yhden (ainoan) esillä olevan joulukoristeen kuvan. Mies pyynnöstäni länttäsi ulko-oveen vanhan naulakkokoukun kiinni kaksipuolisella teipillä, niin sain siihen viimeinkin ratustella joulukranssi, jota ei ulko-ovessa ole sen koommin ollut, kun ovi vaihdettiin. 

Kierrätysvärkkikranssi.