Ajelimme pääsiäislomalle kiirastorstaina ehtien sopivasti perillä iltakirkkoon. Kiirastorstai on saanut minulle (ja muille sisaruksillemme) lisämerkityksen kahdeksan vuotta sitten. Isä kuoli kiirastorstai-iltana 17.4. 2014. Nyt sitten muistelemme isän kuolinpäivää vuosittain kahteen otteeseen, sekä kiirastorstaina että 17.4. Samaan tapaan kuin mieheni kanssa juhlimme hääpäivää sekä 17.5. että helluntaina.
Mies jaksoi lähteä kanssani kirkkoon myös pitkäperjantain aamuna, vaikka edellisen päivän aamulenkin jäljiltä oli kuulemma lihakset vielä jumissa. Nyt kun urut eivät soineet, kuulin paremmin, että kyllä kirkossa muutkin laulavat kuin kanttori ja minä.
Kävimme Millanin luona ja poikkesimme matkalla tervehtimässä hänen leskiäitiään, joka on tehnyt konkreettista surutyötä lajitellessaan miesvainajansa vaatteita ym. henkilökohtaista jäämistöä.
Tänään olen pessyt koneellisen pyykkiä ja ehdin saada ne kuivana sisälle ennen kuin täällä alkavat kokot savuta. Muutamia virpojia on käynyt. Saimme näin virvoitusta kahden välivuoden edestäkin, kun viime sunnuntaina meidät virvottiin pohjoisen kodissakin kahteen kertaan.
Kevät on edennyt hitaammin kuin monena aikaisempana Kanttorilan vuotenamme (kesällä alkaa kymmenes Kanttorilan vuosi). Tänään tyhjäsin kasvimaalle tuhkat tonkasta, johon ne on talven aikana kerätty. Aamupäivällä oli vielä täysi hankikanto. Parista perennapenkistä pilkistää jokin nurkka jo paljaana. Alkavalle viikolle lupailtiin lämpenevää, ties kuinka vähiin lumi ehtii huveta ensi viikonloppuun mennessä. Paljoa ei puutarhassa ole vielä tekemistä eikä näkemistä, mutta sen ehdin huomata, että viime kesänä istuttamassani lehmuksen taimessa on yhä jäljellä vihreät lehdet.
Millanin taloasiat mietityttävät. Nykyisessä kodissaan hän kärsii sekä öljylämmittimen aiheuttamista sähköoireista että home- ja sisäilmaongelmista. Hän on mennyt entistä huonompaan kuntoon ja on nyt ahdistunut suunnittelemaan terveemmän kodin hankkimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti