Tautinen lomanalku

 Vilustutin itseni viimeisellä työviikolla ja torstaina kävi vähän kuumetta. Tein varalta koronatestin, mutta se näytti negatiivista. Olin perjantain ja lauantain töissä vähän huonolla hapella, mutta lyhyet päivät jaksaa väsyneenäkin. Nyt vielä nuha vaivaa, hengästyttää pienetkin ponnistelut ja ääni on kun Jaakobin ääni.

Nyt olisi kyllä ollut kiireellisiä pihahommia, mutta on ollut pakko himmata tahtia. Äsken sain yhden kiireellisimmistä tehtyä, kun laitoin kasvihuoneessa tomaateille tukinarut. Kevyesti olen aloitellut myös kesäkukkien karaisua ja kasvimaan kunnostusta. Kasvimaata varten toimme lauantain muuttokuormassa kuusi säkillistä lampaanvillaa, sellaista takkuista mahavillaa, mikä ei kelpaa kerittäväksi. Aion kokeilla, käykö katteeksi.

Koulun loppuminen meni tunteisiin, hyvästelimme yhden kollegan ja itsekin olen jäämässä vuodeksi vapaalle. Suurimmat tunteet aiheutti kuitenkin yhden kuudesluokkalaisen minulle kirjoittama runo, joka oli kuin viesti Taivaasta, täyttä evankeliumia opettajan itsetunnolle.

Laitanpa vielä kuvan muistakin oppilaiden muistamisista, joissa ihastutti erityisesti se, että selvästi oli mietitty, mistä opettaja tykkää. 

Minun on täytynyt mainita joskus, että Tupla on suosikkisuklaapatukkani. Samoin on tainnut käydä ilmi, että harrastan käsitöitä (kassillinen neulelankoja ja neulottu nallemaskotti) ja puutarhanhoitoa (ruukkukukkia ja ötökkähotelli). Kamala luonto -korttikin on kortin antajan ja minun yhteinen suosikki. 

Harmi vaan, että tämä nuha vie nyt terän noiden kukkien tuoksulta. Punasarjassakin olisi nyt kaksi kukkavanaa tuoksuteltavana, ja posliinikukassa viimeiset tertut auki.