perjantai 30. kesäkuuta 2023

Yksi iloni ja ylpeyteni

 Viime kesän perennapenkin laajennus onnistui, siitä näyttäisi tulleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Vaikkei se vielä olekaan ihan kukkeimmillaan. Toki minua surettaa, että aiemmasta pienemmästä versiosta ehti kadota sekä tarhakylmänkukka että rantalaukkaneilikka ennen uusimista. Mutta muuten olen tyytyväinen, suorastaan ylpeä kätteni jäljestä. 

 

Entisestä penkistä jäljellä ovat reunuksen esikot sekä valkoiset peuran- ja kurjenkellot ja valkoiset myskimalvat. Veljeni mainitsi, että luppio sopii valkoisten kukkien joukkoon, joten siirsin lännenluppion muuripenkistä tuonne taakse. Ja lisäilin muitakin väriläiskiä, kun aiemmin heinäkuussa penkki kukki vain valkoisena. Siirsin mm. rantakukan, joka on ollut kasvimaan nurkassa, koska sain sen aikanaan Millanilta salviana.... 

Esikoiden taakse olen kylvänyt silkkikukkaa ja pallerokiurunkukkaa, jotka saavat mielellään kylväytyä perennoiden seuraksi. 


Lisäksi uutena on luppion takana varjossa suloinen hopeatäpläpeippi, joka näköjään alkoi nyt kukkia uudestaan, sekä reunoilla ja keskellä myöhemmin kukkivat syysleimu ja vaaleanpunainen kellopeippi.

Tänä kesänä en aio isommasti kunnostaa saati uusia yhtään perennapenkkiä. Alkukesästä kylläkin perkasin pitkää penkkiä lapiolla, ja tänään samoin lapioin valkojuurta pois talon päädystä. Mutta perkuita isompaa projektia en pihassa aloita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti