Jälkikorjuuta

Vaikka kesäkurpitsan lehdet jo toissapäivänä näyttivät paleltuneilta, niin eilen vasta revin ne penkeistään. Samalla korjasin talteen loput pienet hedelmät, jotka eivät kaikki näyttäneet kärsineen paleltumia. Toin myös kasvihuoneesta pois kaikki kypsät ja miltei kypsät tomaatit sekä loput viidakkokurkut ja ihanat kirpeänmakeat ananaskirsikat. Pari tyhjäksi kerättyä tomaatinronttoa nostin taas pois kasvihuoneesta, samoin viidakkokurkkusangon. Mutta kun koetin sitä kottikärryyn tyhjätä, niin ei meinannut irrota. Pikkulapiolla kaivaessani löysin valtavia valkoisia juurimukuloita. Myöhemmin koetin löytää netistä tietoa viidakkokurkusta, noinkohan juurakot saisi talvehtimaan. En löytänyt muuta kuin eräässä blogissa maininna, että viidakkokurkku on monivuotinen. Laitoin juurimukulat mullalla peiteltyinä takaisin kasvihuoneeseen odottamaan, josko myöhemmin viisastuneena niille osaisin muutakin tehdä.

Ullan esimerkkiä noudattaen revin paleltuneet samettikukatkin kasvimaan reunasta pois. Huomasin myös dalian kylmettyneen. Kaivoin sen juurakon talteen, toivottavasti en liian myöhään... Samassa alakuvassa joriininjuuren kanssa ovat nuo jättikesäkurpitsat, joiden asumista kasvimaalla koetin pitkittää viimeiseen asti. Eilen kannoin ne kuitenkin eteisen lattialle. Josko vielä niistä olisi mahdollista saada aikanaan kypsyneitä siemeniä?

Lainasin kirjastosta muutaman kirjan eilen, myös yhden puutarhakirjan. Siitä luin, että punajuuri kuuluu - ei ihan hallan arimpiin mutta - toiseksi kylmän arimpaan vihannesryhmään. Niinpä nostin varalta loput punajuuretkin eilen ja listin ne kellariin.

Illalla vielä hämärän hyssyssä kävin lapiolla irrottamassa muratin kukkapenkistä. Myös päivänsinit koetin ruosia irti ja ruukkuihin, mutta siinä olikin jo kovempi tekeminen, kun piti kieritellä varsia irti toisistaan, jotta sain ne pujoteltua irti köynnössäleiköstä. Jostain luin, että niitäkin voisi talvettaa, samoin kuin kelloköynnöksiä, jotka kylläkin jätin vielä suojaiselle seinustalle.

Tänään olen sitten tyhjännyt (ja uudelleen täyttänyt) kompostorin ja kääntänyt ns. palsternakkapenkkiä. Keräsin valkojuuret kompostoriin ja palsternakat kuorin ja suikaloin pakastimeen. Samalla löytyi vielä pari valkosipuliakin.

Vaikka kesäkurpitsan kylmettyminen sai mieleni ensin haikeaksi, niin nyt kuitenkin tuntuu ihan mukavalta suuntautua yhä enemmän näihin syysaskareisiin, kasvimaan rustaamiseen talviunille. Ja säilöntään. Yhä.

PS. Mies tuli taannoin kotiin linja-autolla, joten pihaan ei ole ilmestynyt uutta kakkosautoa. Olemme siis vain yhden auton ja kahden asunnon loukussa.

Kylmä

Reissusta on palattu jälleen onnellisesti ja turvallisesti Kanttorilan kulmille. Mukava reissu, josta voisin myös kirjoitella, joskus ja jonnekin.

Niin kuin kai lanttalauree ympäri Suomen, täälläkin oli ollut kylmä yö, eikä aamukaan ole lämpöä lisännyt. Kuuden jälkeen kävin kuikuilemassa portailla, silloin ei kuitenkaan tuntunut niin kylmältä kuin aamun valjettua, kun tuulikin virisi.

En ole viitsinyt käydä sammuttamassa kynttilöitä kasvihuoneesta. Nyt sinne tosin jo aurinko taitaa paistaa.

Kun kiersin keräämässä kasvimaalta värkkiä sopankeittoon (kyssäkaalin, ison punajuuren, lehtikaalta, lehtiselleriä, persiljaa ja ruohosipulia), niin huomasin peittelemättömän kesäkurpitsan kärsineen totaalisen hallavaurion. Keräsin siitä muutaman pienen hedelmän, kylläpä ne mahdollisesti jäätyneinäkin kelpaavat keittoon. Myös Parthenonista, jonka olin suojannut kateharsolla, oli kylmettynyt ainakin ne lehdet, joiden kärjet pilkistivät huonosti rustatun harson alta. Nähtäväksi jää, onko siihen jättämäni iso kesäkurpitsa säilynyt niin, että aikanaan saisin siitä niitä himoitsemiani siemeniä tuleentuneina.

Eilen keitin meille ensimmäiset maissintähkät, ja tänään tein keiton niiden keitinliemeen. Ruutukokkini neuvoo, että vihannesten keitinliemet pitäisi aina käyttää ruuanlaittoon.

Lämpimikseni voisin ruveta vähän siivoilemaan. Pihatöihin en tarkene, vaikka aurinko siellä paistaa, ja voisi vielä saada D-vitamiiniäkin. Mies tulee autonmyyntireissultaan neljään mennessä, kenties kuorma-autolla, kenties linja-autolla. Mutta jos hän tulee linja-autolla, niin sitten hän on ostanut pelkän lipun eikä autoa.

Melkein kuin liikennevalot

Vihreää, keltaista ja punaista. Tarjottimella loput kasvihuone- ja avomaankurkut, liinan päälle levittelin kuivahtamaan virutettuja tomaatteja, joita kokosin jokunen päivä sitten talteen vähän isomman erän, kun alettiin uhkailla halloilla. Toki olen poltellut kasvihuoneessa kynttilöitä öisin, eikä siellä ole näyttänyt olevan vielä mitään hätää munakoisoilla tai paprikoillakaan, joita nyt olen saamassa ekan kerran kypsymään asti, hiukan jo rusottavat, kaksi hedelmää...

Olemme tässä tekemässä lähtöä pohjoista kohti omenalastin kanssa. Mies taitaa etsiskellä minulle varastosta termostaatilla toimivaa lämmitintä, niin ettei tarvitsisi jättää kasvihuonetta yhden kynttilän varaan, vaikka sille on luvattukin noin neljä vuorokautta paloaikaa. Jotain minunkin vielä taitaisi olla viisasta tehdä lähdön hyväksi. Sanon Kanttorilalle hetkeksi heipat.

Sadonkorjuukausi(kin) on kiirusta aikaa

Länttään nyt edes yhden vanhan kuvan tänne, kun ei mukamas jouda kirjoitella. Tai vanha ja vanha, viimeviikkoinen. Keräsin kaikki loputkin avomaankurkut pois, kaikki peukalonkokoiset ja sitä suuremmat. Edellisestä erästä tein sangollisen etikkahappokäyttämällä ja kolme isohkoa lasipurkillista viipaloituna. Tuossa on nyt kahta eri sorttia, oikeanpuoleiset kolme purkkia tyhjäsin nesteestä kolmen päivän päästä, keitin liemen uudestaan ja kaadoin taas kurkkujen päälle. Netistä löytyneen ohjeen mukaisesti. Kuuteen purkkiin käytin vähän yksinkertaisempaa ohjetta, netistä sekin.

Osan kurkuista jätin säilömättä, koska purkit loppuivat ja koska niitä pystyy syömään sinällään, tuoreena voileivän päälle viipaloituna tai salaattiin suikaloituna.

Viime viikolla revin sitten avomaankurkkkujen rontot pois penkistä. Ajattelin levittää tyhjän kohopenkin päälle ruohokatetta.

Säät ovat suosineet pihahommia. Jospa huonoilla säillä sitten taas kirjoittelisin.

Kohopenkin ylistys

"Alussa oli suo, kuokka, ja Jussi..." tai sitten pelto, lapio ja Aila. Tein tänään valmiiksi tämän syksyn toisen kohopenkin, ja tällä kerralla kännykkä oli taskussa mukana. Tällä kertaa kuopan teko oli tavallista kevyempää, koska tein sen vanhan kohopenkin paikalle eikä tarvinnut kaivaa ruohotuppaita irti. 

Kohopenkin rakentamisen vaiheet sanoin ja kuvin:

1. vaihe oli siis kuopan kaivaminen, vähän reilumman kokoinen hauta, muttei niin syvä. Noin lapion terän syvyys riittää.

2. vaiheessa kuopan pohjalle kasataan risuja. Laitoin tällä kertaa ihan alimmaiseksi kanan- ja lampaankakasta kostunutta lastulevyä.

3. vaihe: risujen päälle kasataan kuopan teossa oheistuotteena tulleet ruohomättäät multapuoli ylöspäin. Minullahan oli edellisen kuopan kaivuusta jäänyt ruohomättäitä yli, ne riittivät peittämään risut. Olen joskus tehnyt kohopenkin vallan ilman ruohomättäitäkin, ja onnistuu sekin.

4. vaiheessa mättäiden päälle kasataan reilu kerros puiden lehtiä, mutta koska niitä ei ole vielä varissut, niin kärräsin niiden sijaan kuivaa heinää ja häkkikompostorin sisällön (maatunutta rikkaruohoa ja muuta puutarhajätettä).

5. vaiheessa mies tuli avuksi. Hän oli ystävällisesti lipannut kaksi kärryllistä täyteen ihanasti kompostoitunutta lampaan- ja kanankakkaa. Niiden alle tyhjäsin ensin vielä pikakompostorin sisältöä, joka saa jatkaa maatumistaan kuopassa talven ajan. Kompostikerros saisi myös olla reilun paksuinen, mutta sen verran laitetaan, mitä sattuu saatavilla olemaan.

6.  vaihe on ihan ekstraa: koska mies oli pari päivää sitten leikannut ruohon, peittelin kompostimullan ravinteikkaalla ruohosilpulla.

7. vaihe eli loppusilaus: kuopasta kaivettu multa lipataan takaisin keon päällimmäiseksi.

En lakkaa hämmästelemästä kohopenkin ihmettä. Kuinka kaikesta roskasta, rumasta ja kuolleesta  kuoppaan kasattuna syntyy elämää, mehevyyttä, rehevyyttä. Nytkin saatiin piiloon taas melko määrä moskaa nurkkia rumentamasta. Kelpaa tuossa kurpitsan tai avomaankurkun ensi kesänä asua. Pitäisikin alkaa vähitellen suunnitella, mitä muuta missäkin kohopenkissä ensi kesänä kasvaa.