Kanttorilan puutarhassa -blogi saa tässä tavallaan jatkoa, vaikkakin kirjoittaja on vaihtunut Kanttorilan isäntäväen vaihduttua. Toivon, että puutarha säilyisi edes lähimainkaan yhtä kukoistavana kuin Millanin hoidossa. Turha toivoa kuitenkaan samaa tälle blogille.
torstai 18. syyskuuta 2014
Melkein kuin liikennevalot
Vihreää, keltaista ja punaista. Tarjottimella loput kasvihuone- ja avomaankurkut, liinan päälle levittelin kuivahtamaan virutettuja tomaatteja, joita kokosin jokunen päivä sitten talteen vähän isomman erän, kun alettiin uhkailla halloilla. Toki olen poltellut kasvihuoneessa kynttilöitä öisin, eikä siellä ole näyttänyt olevan vielä mitään hätää munakoisoilla tai paprikoillakaan, joita nyt olen saamassa ekan kerran kypsymään asti, hiukan jo rusottavat, kaksi hedelmää...
Olemme tässä tekemässä lähtöä pohjoista kohti omenalastin kanssa. Mies taitaa etsiskellä minulle varastosta termostaatilla toimivaa lämmitintä, niin ettei tarvitsisi jättää kasvihuonetta yhden kynttilän varaan, vaikka sille on luvattukin noin neljä vuorokautta paloaikaa. Jotain minunkin vielä taitaisi olla viisasta tehdä lähdön hyväksi. Sanon Kanttorilalle hetkeksi heipat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti