Länttään nyt edes yhden vanhan kuvan tänne, kun ei mukamas jouda kirjoitella. Tai vanha ja vanha, viimeviikkoinen. Keräsin kaikki loputkin avomaankurkut pois, kaikki peukalonkokoiset ja sitä suuremmat. Edellisestä erästä tein sangollisen etikkahappokäyttämällä ja kolme isohkoa lasipurkillista viipaloituna. Tuossa on nyt kahta eri sorttia, oikeanpuoleiset kolme purkkia tyhjäsin nesteestä kolmen päivän päästä, keitin liemen uudestaan ja kaadoin taas kurkkujen päälle.
Netistä löytyneen ohjeen mukaisesti. Kuuteen purkkiin käytin vähän yksinkertaisempaa ohjetta,
netistä sekin.
Osan kurkuista jätin säilömättä, koska purkit loppuivat ja koska niitä pystyy syömään sinällään, tuoreena voileivän päälle viipaloituna tai salaattiin suikaloituna.
Viime viikolla revin sitten avomaankurkkkujen rontot pois penkistä. Ajattelin levittää tyhjän kohopenkin päälle ruohokatetta.
Säät ovat suosineet pihahommia. Jospa huonoilla säillä sitten taas kirjoittelisin.
Kurkkusato ja tomaattisato, mikä teillä näkyy olevan, kävi kateerksi.
VastaaPoistaEipä meillä kasvaneet kurkut tänä kesänä ja kesäkurpitsasatokin jäi pieneksi alkukesän kylmyyden ja mummon kyynärkeppien vuoksi. En näet käynyt kastelemassa ja mies kasteli harvoin - hänen mielestään ne eivät tarvinneet kovin paljon vettä lämpimänä aikanakaan...
Onpahan sitten muuta ja meille kahdelle tarpeeksi kaikenlaista.
Siitä(kin) sadonkorjuu on mukavaa, että joka vuosi jotain korjattavaa tulee, jos ei puutarhasta, niin metsästä. Minä puolestani kadehdin teidän ja muiden sienisaaliita. Nyt olisi minullakin periaatteessa mahdollisuus löytää suppilovahveroita, kun majailemme etelämpänä. Mutta oudolla paikkakunnalla on aivan sattumanvaraista, osuuko apajalle - puhumattakaan, osaanko nähdä suppiksia piiloistaan.
VastaaPoista