Vähemmän on enemmän tai vähemmän enemmän

Lopetin vähän aikaa sitten taas yhden blogin päivittämisen. Se oli jo toinen tänä vuonna. Sen lisäksi otin facebookiinkin etäisyyttä. Ystäväni on aina välillä ollut pitkiäkin aikoja pois naamakirjasta, ja nyt otin asiakseni perehtyä asetuksiin ja tutkia, kuinka se tapahtuu. Lopetin tilini. Mutta vain väliaikaisesti, ensi vuoden puolella täytynee palata voidakseni informoida sukukokouksesta suljetussa ryhmässämme. Nyt mulla pitäisi siis olla enemmän aikaa postailla tälle blogille. Teoreettisen ajan lisäksi tarvitaan kuitenkin ideaa ja inspistä. Ja toisinaan tarvittaisiin kuvia. Äsken siirsin pöytäkoneelle miehen kameralta kuvat elokuulta lokakuulle. Mutta nettitikku on nyt kiinni läppärissä, joten vielä en saa lisättyä väriläiskäpihakuvia. Ison kameran liittäminen tähän läppäriin tukkisi koko vempaimen.

Eilen täällä satoi lunta, tänään vettä. En ole juuri käynytkään ulkona, eilen kävin vain vilulenkillä postilaatikolla. Haettuani kirjastosta käsityökirjoja, selattuani saamiani käsityölehtiä ja lajiteltuani kilotolkulla keramiikkalaattojen palasia värien mukaan olen nyt sitten aloittanut sekä mosaiikkityöt että ompelun. Pari valmista ja yksi keskeneräinen ruukku sekä yksi jalkoja ja täyttämistä vailla oleva farkkutilkkunalle. Yhden neuleenkin sain alulle telkkarikäsityöksi. Välillä tv.tä voi katsoa myös kuntopyörän satulasta. Osaisinkohan yhdistää neulomisen polkemiseen? Ennen kuin sitä kokeilen, käväisen täyttämässä keuhkot ulkoilmalla ja stten istahdan ompelemaan nallerievulle takatassuja.