Varakirkkoreissu

Jumikset pidetään toistaiseksi seurakuntakodilla, joten meillä on noin sataa metriä lyhyempi kävelymatka pyhittämään lepopäivää. Tänään käytiin ekaa kertaa kokeilemassa, miten ehtoollisen vietto sujuu "väistötiloissa". Tulimme viimetipassa  yhtä aikaa pariskunnan kanssa, jolla oli mukanaan alle kouluikäinen tyttö. Luulin ensin ydinperheeksi, mutta yllätyksekseni tyttö puhutteli naista mummoksi. Suntio ovella toivotti hymyillen ja kädestä pitäen tervetulleeksi, kirkkokuoro jo lauloi aloituslaulua, mutta alkuvirteen ehdimme mekin mukaan. 
Edessämme istuvalle pikkutytölle oli varattu ajankuluksi evästä (mehua, keksejä ja maissisuikeroita), pari kirjaa, piirustuslehtiö ja suloinen ja likaiseksi rakastettu pupu, jolla oli pitkät luppakorvat. Välillä käytiin vessassa.
Pappi puhui laista (pyhän aiheena rakkauden kaksoiskäsky) ja lainasi muutaman ajatuksen Olaus Petriltä, tuomarinohjeista. Kaksi ohjetta jäi mieleeni: "Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella. Se tekee lakia vastaan, joka tekee lain tarkoitusta vastaan, vaikka hän näyttäisikin tekevän lain sanain mukaan."
Tuomarinohjeet löytyvät mm. wikipediasta, josta tuohon suoraan kopioin ja liitin.
Etenkin tuohon ekaan törmää kouluelämässä, kun jotkut oppilaat tuntuvat välillä ymmärtävän tahallaan väärin, että kaikkea sellaista (hölmöä) saa tehdä, mitä ei ope erikseen ole vielä ehtinyt kieltää...
Kuoro lauloi aivan kauniisti, vaikka laulajia oli vähänlaisesti, ei juuri sen enempää kuin kotikuorossani. Ja kas, osalla naisista oli samanlainen kuoromekko kuin meillä. Ikäjakaumakin oli aivan kelvollinen, sukupuolijakauma epäsuhtainen, kun miehiä oli vain kaksi. Meidän kuorossa ei ole sitäkään. Joskus kanttorimme on laulanut bassoa ja minä parin muu naisen kanssa tenoria...  
Ajankulukseen pikkutyttö alkoi laulaa omiaan: "körö körö kirkkoon..." Esirukouksen aikana meitä meinasi väkisin ruveta naurattamaan, kun pikkutyttö moitti isovanhempiaan, jotka ilmeisesti suljetuin silmin yhtyivät rukoukseen: "Herää! Ei täällä saa nukkua!" Mieheni kuiskasikin aamenen jälkeen mulle, että "unilukkari".
Kotiin palattuamme lämmitimme ruuan, kuuntelimme netistä Markon saarnaa ja sitten raivattiin tilaa parturintuolille. Leikkasin miehen hiuksia samalla, kun katsoimme Sydämen asioita. Nyt mies särkee ulkona portaita silkasta liikunnan ilosta. Minä suunnittelin meneväni navetalle tonkimaan keramiikkasirpaleita nyt päivännäöllä, jos vaikka saisin liimattua pari mosaiikkiruukkua.  Pihan syyshommat alkavat olla tehtynä, kun vielä löysin navetan vintiltä kanaverkkoa pensasmustikan pupusuojaksi. Jouluruusu ja muurikello ovat joinkin peiteltynä, mutta ilmeisesti vielä köynnösruusut pitäisi ottaa alas sitten, kun niistä lehdet ovat varisseet, ja peitellä jollain. Katkaisin gladioluksen maljakkoon, jotta sain viimeisenkin sipulin talvisäilöön. 


.