Koska minun piti päästä tyhjäämään kompostoria, päätin ryhtyä rakentamaan kohopenkkiä, että saan kompostoituneen aineksen suoraan loppusijoituspaikkaan ilman, että tarvis sitä väliaikaiskasata jonnekin nurkalle. Ensin haudanmallinen, mutta matalampi kuoppa maahan. (Kivinen maaperä ilmeisesti turvaa sen, ettei routa ole tällä mäellä kovin pinnassa, ainakaan enää tähän aikaan, lapio upposi helposti.) Kroopin pohjalle löytyi hurumykky risua. Sitä riittää vielä toiseenkin kohopenkkiin, jonka aion myöhemmin keväällä rakentaa - siitäkin huolimatta, että lupasimme kuskata peräkärryllä enimmät risut Millanille lahopuuaitaa varten. Ruohotuppaitakin olin viime syksyn kaivauksista läjännyt käyttääkseni niitä tulevissa kohopenkeissä risujen painona. Mätästen päälle sain tyhjättyä molemmista kottikärryistä perennapenkkien siivous- sekä haravointijätettä, ja haravoin vähän vielä lisää lehtiä kasaan ennen kuin peitin ne lintulaudan alta kootulla auringonkukan siementen kuorilla. Sitten oli vuorossa kompostorin tyhjäys. Ilmassa leijui sen verran turkistarhalemuja, ettei kompostinhajua huomannutkaan kauempaa. Ennen päivällistaukoa peittelin kasan siitä lapioidulla mullalla ja aloitin kompostorin uudelleentäytön.
En pidä pihahommien kanssa koskaan sellaista kiirettä, etteikö olisi aikaa pasteerailla ympäriinsä ja tutkailla kevään etenemistä. Nostin katseen välillä ylöskin ja huomasin, että vintin ikkunalla kukkivan pelargonian kukinnot näkyivät alas asti. Yritin ottaa siitä kuvan, mutta eiväthän ne kukat kuvassa näy. Poutataivas kylläkin.
Pysähdyin myös räknäämään kohopenkkejä. Yhteensä Millanin ja minun rakentamia penkkejä on nyt kymmenen. Määrä ei kasva, vaikka sen yhden penkin aion vielä rakentaa, koska rakennan sen vanhalle perustukselle. Keväämmällä kunnostan sitten vielä toisenkin Millanin vanhoista penkeistä parsapenkiksi. Toukokuussa pitäisi postitse tulla viisi parsan alkua. Yksi uusista kokeiluista ja pitkäaikainen haave.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti