Tänään taisi olla kolmas päivä tänä keväänä, kun pihahommissa ehti tulla hikikin. Eka hikipäivä oli silloin, kun väkersin köynnöstukea välillä paitahihasillani.
Aamulla en tavallisesti tiedä, mitä päivän mittaan teen. Tai teenkö. Yleensä viimeistään pihalle ehdittyäni ja vähän kierrettyäni jo tiedän ainakin, mistä aloitan. Mutta aina se aloitettu projekti ei suinkaan ole päässä asti, ennen kuin olen aloittanut jo pari muutakin urakkaa. Ei se sitä suinkaan merkitse, että olisin huithapeli tuuliviiri, jolta puuttuu suunnitelmallisuuden lisäksi pitkäjänteisyyttä. Annan vain aivoilleni haastetta ja muistiharjoitusta.
En tiedä, oliko mukavin homma tänään linnunpöntön siivous vai rakuunamättään ja ruohosipulituppaan putsaaminen juolavehnästä eli valkojuuresta. Viimeksi mainituista kyllä tuli vähän euforinen olo, kun ne läpikäytyäni olen nyt käsitellyt kertalleen koko kasvimaan valkojuuren torjuntatarkoituksessa.
Mutta sen osaan kyllä sanoa, mikä oli päivän ikävin homma. Roskien keruu. Aloitin sen leppoisasti omasta pihasta. Vedin perässäni kärryä, jossa oli tyhjä multasäkki muoviroskia ja ämpäri paperia/kartonkia varten. Pihakierros kesti oman aikansa, kun välillä kokosi risuja tai nypin rikkaruohoja. Keräsin viimein pois myös talvisuojauksena olleet havut ruusujen ja kärhhöjen päältä. Kun sitten siiryin kärryineni tien laitaan, homma muuttui ikäväksi, suorastaan yököttäväksi. Suojahanskani kastuivat tonkiessani ojan pohjalta epämääräistä muovisolkkua. Vaivanpalkaksi sain 0,30€ parista alumiinitölkistä. Minulta voisi ostaa myös kulutustutkimustietoja, jos kiinnostaa... En jaksanut tai ei huvittanut käydä läpi koko aidanvierustaa. Vetistyneet kartongit pystyn kyllä piilottamaan vaikkapa kohopenkin pohjalle ja muoviroskat vien pölyineen kaikkineen muovinkeräyspisteelle. Mutta markillemme nakellut sytkärit meinaan kyllä kiikuttaa tien toiselle puolelle amislaisten roskikseen :(
Roskien keruussa tuli korkeintaan tuskan hiki. Varsinainen hikoilu tuli haravan varressa. Haravaa saa heiluttaa vielä horvin, muttei huomenna, kun on pyhä ja ripijuhla. Motivaatio pihasiivoukseen tuli varmaan siitä, kun kesällä järjestän Kanttorilan kulmilla sukutapaamisen. Ruvetaan vähitellen kunnostamaan paikkoja sen minkä osataan, ehditään ja jaksetaan.
Ihailen ahkeruuttasi,mutta muista,että et ihan väsytä itseäsi.
VastaaPoistaEi pelkoa! Olen vuorotteluvapaani aikana kerryttänyt kummasti ylimääräisiä kiloja, kun olen laiska liikkumaan muutoin kuin hyötyliikkumalla, niin nyt on mahdollisuus saada sitä hyötyliikuntaa mieluisalla tavalla (kun ei piittaa naapurien roskista...)
VastaaPoista