Kanttorilaan saavuttiin taas onnellisesti, vaikkakin meitä molempia väsytti ja nukutti autossa, kun olimme heränneet niin aikaisin. Hyvä kuitenkin, että minäkin pääsin tavallista aikaisemmin sängystä ylös, niin ehdin hyvin nauttia lämpimästä suihkusta! Eilen viimein sähkömies kävi kytkemässä kaupunkikodin boileriin sähkön ja yösähkö lämmitti veden suihkutteluun.
Oli ilo huomata, että täällä oli kuin olikin satanut. Toivottavasti sataa vielä vähän lisääkin (lupaavalta näyttää), jotta kaapelimiesten poissaollessamme tekemät paikkuuruohokylvökset pääsevät itämään. Kasvihuoneessakin oltiin ihmeen virkkuja. Reilu kastelu ja "pulloruokinta" auttoivat tomaatteja ynnä muita jaksamaan sunnuntaista torstaihin. Ennen täältä lähtöämme täytin puovipulloja vedellä, sulloin superloninpalasen pullon suuhun ennen korkin sulkemista. Sekä korkissa että pullon pohjassa reikiä veden ja ilman kulkua varten. Ihan joka astiaan ja ruukkuun pulloja ei riittänyt, mutta isoimmille ja syöpöimmille sentään.
Kastelun yhteydessä keräsin matkaevääksi muutamia kypsiä tomaatteja ja pari korjuukokoista kurkkua. Puutarhan puolella keräsin pensasmustikoita, vähän ahomansikkaa ja paljon kosmoskukan siemeniä. Ja toki muitaki siemeniä: tähtiputkea, krassia, Millanille sinipiikkiputkea ja kokeeksi punapäivänkakkaraa.
Toin kaupunkikodin pihasta evakkoon tai turvaan pikkusydämen juurakoita perennapenkistä, joka oli jäänyt remonttimiesten jalkoihin. Aloin eilen kaivaa penkkiä ylös. Sen voisi jättää kesannolle, jos sillä kurin saisi vuohenkellon aisoihin. (Hullun houretta?)
Kanttorilassa on nyt vaaleanpunainenkin kellopeippi ehtinyt kukkaan. Valkoinen on aloittanut kukintansa jo aikaisemmin. Millanilta saamani jalokukonkannukset ovat uusin ilonaiheeni: aivan ihastuttava kasvi kerrattuine vaaleanpunaisine kukkineen ja liuskaisine lehtineen. Jospa vielä ehdittäisiin kuvakin siitä ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti