Viikonloppuretken aikana saimme ihastella kotomaamme kauneutta. Ilmeisesti myös ihan Maamme-laulun maisemissa, kun ajelimme Saarijärven kautta, missä kansallisrunoilija oli kotiopettajana 1820-luvulla - paikallisen matkailuesitteen mukaan.
Täysi elokuu kaunisti viikonlopun iltoja. Se valaisi Olavinlinnaa vuolaan virran luodollaan, kun pääsimme perjantain puoluekokouspäivän jälkeen kaupunkipromenaadille. ja eilen illallakin kuu oli ehtinyt nousta, kun palasimme onnellisesti ja turvallisesti takaisin Kanttorilaan. Ihailin juuri kuuta auton ikkunasta, kun venetsialaisia juhlistava ilotulitusraketti präiskähti kuun eteen ja säikäytti minut. Minun huudahdukseni puolestaan säikäytti kuskin, mutta tiellä pysyttiin loppuun asti.
Ennen äskeistä visiittiä Millanin luo mies otti minulle taas kukkakuvia, mutta ne ovat vasta kameralla. Kävin äsken keräämässä taas kukansiemeniä, tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsoita. Kastelua täytyy käydä vielä jatkamassa "automaattien" lataamisen verran, ja sitten meinaan kyllä viritellä kateharson avomaankurkun suojaksi. Kasvukausi on niillä ressukoilla pahasti kesken, kun vasta yhden säilöntäkokoisn kurkun olen bongannut. Olisikohan esikasvatus yhtään jouduttanut sadonkorjuuta?
Sen myös nyt kokeilustani otan opiksi, etten enää kylvä maissia popcorn-pussista. Lajike on tietysti jokin Ameriikassa menestyvä, pitkän kasvukauden vaativa. Matkalla näin jossain Juvan tienoilla maissipellon kukassa, samoin siskollani ja Millanilla olen nähnyt maissin hedekukintoja, mutta minun tarhassani eivät ole ehtineet edes kukalle saati että tähkiä ehtisi kehittyä.
Näin tänä kesänä, ensi keväänä uudet kylvöt. Ehkäpä kokeilen silloin taas avomaankurkullekin esikasvatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti